Arambourgiania philadelphiae – Arambourgin lisko – Jordanian jättiläislentolisko
Dino-kortti:
- Nimi: Arambourgiania philadelphiae
- Suomeksi: Arambourgin lisko
- Nimen merkitys: Sukunimi kunnioittaa paleontologi Camille Arambourgia; lajinimi philadelphiae viittaa Ammanin antiikinaikaiseen nimeen Philadelphia
- Eli: Myöhäinen liitukausi (maastrichtkausi), noin 72–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Jordania (Ruseifan fosfaattikaivos lähellä Ammania); epävarmoja löytöjä myös Marokosta ja Yhdysvalloista
- Siipien kärkiväli: Arviot vaihtelevat noin 7–13 metrin välillä; uusin arvio (2024) noin 10 metriä
- Paino: Arviolta 180–250 kg
- Ruokavalio: Lihansyöjä – todennäköisesti pieniä eläimiä, mahdollisesti myös kaloja
- Tunnusmerkit: Yksi suurimmista tunnetuista lentoliskoista, erittäin pitkä kaula, alun perin nimetty Titanopteryx (1959), tunnetaan pääosin kaulanikamista
Arambourgiania philadelphiae oli yksi suurimmista koskaan lentäneistä eläimistä – jättimäinen lentolisko, joka liiteli Lähi-idän taivailla liitukauden aivan viimeisinä vuosimiljoonina. Suomeksi laji tunnetaan nimellä Arambourgin lisko, ja sen tarina on yksi paleontologian hauskimmista, sillä se alkoi väärintulkinnasta ja vaihtoi nimeä vuosikymmeniä myöhemmin pienen ötökän takia. Tämä jordanialainen jättiläislentolisko oli niin suuri, että pelkkä sen kaula oli metrien mittainen.
Laji eli myöhäisellä liitukaudella, maastrichtkaudella, noin 72–66 miljoonaa vuotta sitten – aivan dinosaurusten aikakauden lopulla, vain hetki ennen suurta sukupuuttoa. Sen kotiseutu oli nykyisen Jordanian alue, joka tuolloin oli Tethys-meren peittämä. Tarkka koko on edelleen paleontologien kiistakapula, mutta jokainen arvio sijoittaa eläimen suurimpien koskaan lentäneiden olentojen joukkoon. Kiehtovinta on kuitenkin se, kuinka vähästä tämä tieto on jouduttu kokoamaan: koko laji tunnetaan oikeastaan vain muutamasta luusta.
Pieni luunpala ja suuri arvoitus
Arambourgin liskon tarina alkoi vaatimattomasti. Vuonna 1943 rautatietyöläinen löysi Ruseifan fosfaattikaivoksesta lähellä Ammania oudon, putkimaisen luunpalan. Pala oli noin 62 senttimetriä pitkä ja näytti ontolta, ohutseinäiseltä putkelta. Löytö herätti niin paljon huomiota, että se esiteltiin jopa Jordanian kuningas Abdullah I:lle, ennen kuin se päätyi vuonna 1953 Pariisiin luonnontieteelliseen museoon tutkittavaksi.
Vuonna 1954 ranskalainen paleontologi Camille Arambourg tutki luun ja tulkitsi sen jättimäisen lentoliskon siiven kämmenluuksi. Vuonna 1959 hän antoi eläimelle nimen Titanopteryx philadelphiae – ”titaaninsiipi” – juuri tämän oletetun valtavan siipiluun mukaan. Tulkinta oli kuitenkin väärä. Vasta vuonna 1975 yhdysvaltalainen paleontologi Douglas Lawson osoitti Quetzalcoatlusta tutkiessaan, ettei luu ollutkaan siipiluu vaan poikkeuksellisen pitkä kaulanikama. Tämä yksi havainto muutti täysin käsityksen siitä, miltä eläin näytti.
Itse luunpalan kohtalo oli yhtä mutkikas kuin sen tulkinta. Arambourg teetti siitä kipsijäljennöksen ja lähetti alkuperäisen luun takaisin Jordaniaan, minkä jälkeen se katosi vuosikymmeniksi ja sitä luultiin menetetyksi. Vasta 1990-luvulla paleontologit Eberhard Frey ja David Martill matkustivat Jordaniaan etsimään sitä. Lopulta selvisi, että geologi Hani Khoury oli ostanut luun ja lahjoittanut sen Jordanian yliopistolle jo vuonna 1973 – siellä se oli kaiken aikaa odottanut uutta tutkimusta.
Titanopteryxistä Arambourgin liskoksi
Nimi Titanopteryx osoittautui pian ongelmalliseksi. 1980-luvulla eräs hyönteistutkija huomautti venäläiselle paleontologille Lev Nessoville, että samaa nimeä oli käytetty jo vuonna 1935 mäkäräslajista – pienestä verta imevästä kärpäsestä. Eläinten nimeämissäännöt eivät salli kahta samannimistä sukua, joten luonnontieteellinen sattuma johti siihen, että jättiläinen joutui väistymään ötökän tieltä.
Vuonna 1989 Nessov antoi eläimelle uuden nimen Arambourgiania sen ensimmäisen tutkijan Camille Arambourgin kunniaksi. Näin syntyi nykyinen nimi, joka on edelleen käytössä. Suomenkielinen nimi Arambourgin lisko vastaa juuri tätä merkitystä. Tarina on hyvä muistutus siitä, että tieteessä myös nimet voivat muuttua, kun ymmärrys lisääntyy – eikä edes maailman suurimpiin lentäjiin lukeutuva eläin ole turvassa nimisäännöiltä.
Kaula pidempi kuin kirahvilla
Arambourgin liskon kuuluisin piirre on sen uskomattoman pitkä kaula. Holotyyppinikama eli ainoa lähes täydellinen löydetty kaulanikama on noin 62 senttimetriä säilyneenä, ja sen alkuperäiseksi pituudeksi on arvioitu 77–78 senttimetriä. Vertailun vuoksi: tämä on vain yksi nikama, ja niitä oli kaulassa useita peräkkäin. Koko kaulan pituudeksi on arvioitu noin kolme metriä – se oli siis pidempi kuin kirahvin kaula.
Tämä jättiläislentolisko kuuluu Azhdarchidae-heimoon, samaan ryhmään kuin kuuluisat Quetzalcoatlus ja Hatzegopteryx. Heimon nimi tulee persialaisen tarustomaailman lohikäärmeestä, ja sen jäsenet olivat tunnettuja juuri pitkistä kauloistaan ja hampaattomista nokistaan. Lajin lähin sukulainen on todennäköisesti Quetzalcoatlus. Arambourgin liskon kaulanikamat olivat kuitenkin huomattavasti kevyemmin rakennettuja ja heikommin lihaksittuneita kuin lyhytkaulaisen ja tukevan Hatzegopteryxin. Tämä on tärkeä vihje siitä, millaista saalista eläin pystyi käsittelemään.
Kuten kaikilla lentoliskoilla, myös tämän lajin luut olivat onttoja ja täynnä ilmataskuja. Holotyyppinikaman seinämät ovat paikoin vain millimetrien paksuiset, ja suuri osa fossiilista on itse asiassa kiveä, joka täytti luun sisäontelon eläimen kuoltua. Juuri tämä keveys teki valtavan koon ja lentokyvyn yhdistämisen ylipäätään mahdolliseksi – täysin umpinaisin luin näin suuri eläin ei olisi koskaan noussut ilmaan.
Kuinka suuri se oikeasti oli?
Koon arviointi on ollut hankalaa, koska lajista tunnetaan vain hajanaisia luita. 1990-luvulla Frey ja Martill arvioivat siipien kärkiväliksi peräti 11–13 metriä, mikä olisi tehnyt eläimestä kaikkien aikojen suurimman tunnetun lentoliskon. Myöhemmät tutkijat ovat olleet varovaisempia. Vuonna 2022 Gregory Paul arvioi kärkiväliksi 8–9 metriä, ja vuoden 2024 tutkimus päätyi noin 10 metriin uuden olkaluulöydön perusteella.
Miten yhdestä kaulanikamasta voi ylipäätään arvioida koko eläimen siipien kärkiväliä? Tutkijat vertaavat puuttuvia osia paremmin tunnettuihin sukulaislajeihin, ennen kaikkea Quetzalcoatlukseen, jonka luuranko tunnetaan melko kattavasti. Kun tiedetään, kuinka suuri tietty kaulanikama on suhteessa koko Quetzalcoatlukseen, samaa suhdetta voidaan soveltaa Arambourgin liskoon. Menetelmä antaa hyvän suunnan, mutta juuri siksi arviot heittelevät: pienikin virhe yhden luun mittasuhteissa moninkertaistuu, kun siitä lasketaan kymmenmetristä siipiväliä.
Painoarviot liikkuvat noin 180–250 kilogramman tienoilla. Vaikka tarkka luku on yhä auki, kaikki arviot tekevät selväksi yhden asian: tämä lentolisko oli liidellessään näkyvä, pienen lentokoneen kokoinen hahmo taivaalla. Se oli kooltaan samaa luokkaa kuin Quetzalcoatlus, ja yhdessä nämä lukeutuvat suurimpiin lentokykyisiin eläimiin, joita maapallolla tiedetään koskaan eläneen. Mittakaavan ymmärtää parhaiten, kun ajattelee, että maassa seisoessaan tällainen lentolisko olisi yltänyt toisen kerroksen ikkunan tasalle.
Miten Arambourgin lisko saalisti?
Pitkään lentoliskojen kuviteltiin pyydystäneen kaloja lennossa veden pintaa hipoen, mutta nykytutkimus pitää tätä epätodennäköisenä Azhdarchidae-heimon jäsenillä. Vuonna 2008 Mark Witton ja Darren Naish esittivät, että nämä lentoliskot olivat ennemminkin maassa kävellen saalistavia eläimiä, jotka poimivat pieniä eläimiä maasta haikaroiden tai sarvinokkien tapaan. Niiden leukojen rakenne ei sovellu veden pinnasta kalastamiseen.
Kevytrakenteinen kaula tukee ajatusta, että laji saalisti melko pieniä eläimiä – se ei kestänyt suurten, rimpuilevien saaliiden voimia yhtä hyvin kuin tukevakauloinen Hatzegopteryx. Asia ei kuitenkaan ole täysin selvä, sillä kaikki tämän lajin fossiilit on löydetty merikerrostumista. Siksi osa tutkijoista arvelee, että tämä jättiläislentolisko saattoi etsiä ravintoa myös vesistöjen äärellä ja syödä kaloja. Lyhyesti haettu Arambourgiania dinosaurus johtaakin usein juuri tähän lajiin, vaikka kyseessä ei ole dinosaurus vaan lentolisko.
Elämää Tethys-meren äärellä
Maastrichtkaudella Jordanian alue oli matalan, lämpimän Tethys-meren peitossa. Meri oli täynnä elämää: siellä ui valtavia merimatelijoita kuten mosasauruksia (Globidens, Prognathodon) ja pitkäkaulaisia elasmosauruksia, sekä runsaasti haita ja luukaloja kuten Enchodus-petokalaa. Juuri tämän meren pohjaan kerrostuneet fosfaatit säilöivät myöhemmin lajin luut – ja samalla ne kertovat, että eläin liikkui ainakin ajoittain rannikon tuntumassa.
Laji ei ollut alueensa ainoa lentolisko. Vuonna 2024 samoilta Ruseifan kaivoksilta kuvattiin toinen, pienempi lentolisko nimeltä Inabtanin alarabia, jonka kärkiväli oli noin viisi metriä. Lisäksi tälle suvulle on epävarmasti yhdistetty luita aina Marokosta ja Yhdysvalloista asti, mikä kertoo, että samankaltaisia jättiläisiä eli laajalti Tethys-meren rannoilla. Kahden hyvin erikokoisen lentoliskon löytyminen samalta alueelta osoittaa, että liitukauden Lähi-idän taivaat olivat monimuotoisempi paikka kuin aiemmin tiedettiin.
Uudet tutkimukset paljastavat lentotavan
Vuonna 2024 paleontologi Kierstin Rosenbach työryhmineen sai harvinaisen tilaisuuden: Jordaniasta löytyi kolmiulotteisesti säilynyt olkaluu, jonka sisärakenne voitiin kuvata tarkalla tietokonetomografialla. Tällainen säilyminen on hyvin harvinaista, sillä lentoliskojen ohutseinäiset luut yleensä litistyvät fossiloituessaan. Olkaluun sisältä paljastui kierteisiä harjanteita, jotka muistuttavat nykyisten korppikotkien luiden rakennetta.
Tutkimuksen perusteella laji liiteli ilmavirtausten avulla samaan tapaan kuin nykyiset suuret kotkat ja korppikotkat, eikä räpyttänyt siipiään jatkuvasti. Sama tutkimus osoitti, että alueen pienempi lentolisko Inabtanin lensi päinvastoin räpyttäen. Tämä on hieno esimerkki siitä, kuinka yksi ainoa hyvin säilynyt luu voi paljastaa, miten kymmeniä miljoonia vuosia sitten kuollut eläin liikkui ilmassa.
Arambourgin liskon perintö
Arambourgin lisko on monessa mielessä paleontologian klassikko. Se oli yksi ensimmäisistä vihjeistä siitä, että lentoliskot saattoivat kasvaa aivan jättimäisiin mittoihin, ja sen tutkimushistoria – väärintulkittu luu, kadonnut holotyyppi, nimenvaihdos ja vuosikymmeniä jatkunut kokokiista – kuvastaa hienosti sitä, miten tiede etenee yritysten ja erehdysten kautta. Vaikka lajista tunnetaan yhä vain murto-osa luurangosta, jokainen uusi löytö tarkentaa kuvaa.
Tämä jättimäinen lentolisko muistuttaa, että suurimmatkaan löydöt eivät aina näytä alussa vaikuttavilta – joskus koko tarina alkaa yhdestä ainoasta luunpalasta. Arambourgiania philadelphiae oli yksi viimeisistä jättimäisistä lentoliskoista, jotka liitelivät maapallon taivailla ennen kuin Chicxulub-asteroidin isku päätti dinosaurusten ja lentoliskojen aikakauden noin 66 miljoonaa vuotta sitten.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Arambourgiania oli?
Arambourgiania oli jättimäinen lentolisko, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 72–66 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Jordanian alueella. Sen siipien kärkiväli oli arviolta noin 10 metriä, ja se tunnetaan erityisesti erittäin pitkästä kaulastaan sekä mutkikkaasta nimitarinastaan.
Oliko Arambourgiania dinosaurus?
Ei ollut. Vaikka sitä haetaan toisinaan dinosauruksena, kyseessä oli lentolisko eli lentävä matelija, joka oli dinosaurusten sukulainen mutta ei varsinainen dinosaurus. Se eli kuitenkin samaan aikaan dinosaurusten kanssa, aivan niiden aikakauden lopulla.
Oliko Arambourgin lisko maailman suurin lentolisko?
Se oli yksi suurimmista, mutta ei välttämättä kaikkein suurin. Vanhimmat arviot tekivät siitä kaikkien aikojen suurimman lentoliskon, mutta uudemmat tutkimukset sijoittavat sen samaan kokoluokkaan kuin Quetzalcoatlus ja Hatzegopteryx. Tarkkaa paremmuusjärjestystä on mahdoton sanoa puutteellisten fossiilien vuoksi.
Mitä Arambourgin lisko söi?
Se oli lihansyöjä. Kevytrakenteinen kaula viittaa siihen, että se saalisti melko pieniä eläimiä, todennäköisesti poimien niitä maasta tai matalasta vedestä. Koska kaikki sen fossiilit on löydetty merikerrostumista, se saattoi syödä myös kaloja.