Troodon formosus – Älydino – liitukauden suuriaivoinen petodinosaurus
Dino-kortti:
- Nimi: Troodon formosus
- Suomeksi: Älydino
- Nimen merkitys: ”Kaunis haavoittava hammas” (kreikan troo = haavoittaa + odon = hammas; latinan formosus = kaunis)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (kampikausi), noin 77 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Judith River, Montana); myös Alberta ja Alaska
- Pituus: Noin 2,4 metriä (Alaskan yksilöt mahdollisesti suurempia)
- Paino: Arviolta noin 50 kiloa
- Ruokavalio: Lihansyöjä (mahdollisesti sekasyöjä)
- Tunnusmerkit: Suuret silmät, suhteellisen suuret aivot, sahalaitaiset hampaat, höyhenpuku – aito dinosaurus
Troodon formosus on paleontologian klassikko, jota on usein kutsuttu älykkääksi dinosaurukseksi. Se oli myöhäisen liitukauden pieni petodinosaurus Pohjois-Amerikasta. Suomeksi se tunnetaan nimellä Älydino.
Tämä eläin oli aito dinosaurus, tarkemmin troodontidiksi kutsuttu petodinosaurus eli teropodi. Tämä eläin oli kooltaan vaatimaton mutta aisteiltaan kehittynyt. Sen fossiileja tunnetaan Yhdysvalloista ja Kanadasta.
Tyyppiyksilö oli noin 2,4 metriä pitkä ja painoi arviolta noin 50 kiloa. Se oli siis melko pieni peto. Aivojen koko suhteessa ruumiiseen oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri, mikä on tehnyt eläimestä erityisen kiinnostavan tutkijoille.
Kyllä, suuriaivoinen petodinosaurus
Älydino oli yksiselitteisesti dinosaurus. Se kuului petodinosauruksiin ja tarkemmin troodontidien ryhmään. Näin Troodon formosus kuului ryhmään, joka oli erittäin lähellä lintujen sukulinjaa.
Tällainen suurisilmäinen peto oli lisäksi lintujen läheinen sukulainen. Sen aivot, silmät ja höyhenpuku olivat monin tavoin lintumaisia. Tämä tekee siitä erityisen kiinnostavan.
Sen asema dinosauruksena on täysin kiistaton. Lisäksi se on yksi tunnetuimmista pienistä petodinosauruksista. Juuri tämä tekee siitä arvokkaan tutkimuskohteen.
Suuret aivot ja älykkyys
Eläimen kuuluisin piirre on sen suuri aivokoko suhteessa ruumiiseen. Tämä on tehnyt siitä maineen yhtenä älykkäimmistä dinosauruksista. Maine on osittain ansaittu, mutta myös osin liioiteltu.
Aivot olivat suuremmat kuin useimmilla muilla dinosauruksilla. Tämä viittaa kehittyneeseen aistien käsittelyyn ja käyttäytymiseen. Eläin oli todennäköisesti varsin tarkkaavainen ja kykeni mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin.
On kuitenkin tärkeää suhteuttaa asia oikein. Aivojen koko vastasi suunnilleen nykyisen strutsin tasoa. Se ei siis ollut läheskään yhtä älykäs kuin nykyiset nisäkkäät tai monet linnut.
Eläin oli silti aikansa mittapuulla poikkeuksellisen kehittynyt. Sen aistit ja käyttäytyminen olivat todennäköisesti monipuolisia. Juuri tämä on tehnyt siitä niin kuuluisan.
Suuret silmät
Toinen tunnusomainen piirre on sen suuret silmät. Kallon silmäkuopat olivat poikkeuksellisen suuret. Tämä viittaa hyvään näkökykyyn.
Silmät osoittivat osittain eteenpäin. Tämä antoi eläimelle kolmiulotteisen näön, joka auttaa arvioimaan etäisyyksiä. Tällainen kolmiulotteinen näkö on erityisen hyödyllinen saalistajalle.
Suuret silmät sopivat myös hämärässä näkemiseen. Tämän vuoksi on arveltu, että eläin saattoi olla aktiivinen myös hämärän tai pimeän aikaan. Tätä on kuitenkin vaikea todistaa varmasti.
Hampaat ja ruokavalio
Eläimen hampaat olivat sahalaitaiset ja melko pienet. Niiden muoto poikkesi monien muiden petojen hampaista. Juuri hampaat antoivat eläimelle sen nimen.
Hampaiden perusteella ruokavalio oli todennäköisesti monipuolinen. Eläin saattoi olla opportunistinen sekasyöjä. Se söi luultavasti sekä pieniä eläimiä että mahdollisesti kasvinosia.
Ravinnoksi sopivat pienet nisäkkäät, matelijat ja hyönteiset. Lisäksi se saattoi syödä munia ja poikasia. Tällainen joustava ruokavalio oli etu vaihtelevassa ympäristössä.
Tällainen suurisilmäinen peto oli siis sopeutunut monenlaiseen ravintoon. Se ei ollut pelkkä erikoistunut lihansyöjä. Tällainen joustavuus auttoi sitä menestymään monenlaisissa oloissa.
Höyhenpuku ja munien hautominen
Nykytutkimuksen mukaan tämä eläin oli höyhenpeitteinen. Sillä oli todennäköisesti höyheniä sekä ruumiissa että raajoissa. Tämä korostaa entisestään sen lintumaista olemusta.
Erityisen tärkeä löytö liittyy munien hautomiseen. Eräästä fossiilista on löytynyt aikuinen yksilö pesänsä päällä munien seassa. Tämä on harvinainen ja arvokas suora todiste eläimen käyttäytymisestä.
Löytö osoittaa, että eläin hautoi muniaan lintujen tapaan. Aikuinen istui pesällä ja suojasi kehittyviä munia. Tällainen käytös yhdistää petodinosaurukset ja linnut selkeästi.
Hautominen on yksi vahvimmista todisteista lintujen ja petodinosaurusten yhteydestä. Se osoittaa, että monet lintujen käytöstavat kehittyivät jo dinosauruksilla. Tämä laji on tästä erinomainen esimerkki.
Monivaiheinen tutkimushistoria
Lajin nimitys on yksi paleontologian monimutkaisimmista. Se alkoi jo 1850-luvulla, kun Montanasta löytyi yksittäinen hammas. Hammas oli yksi ensimmäisistä Pohjois-Amerikasta kuvatuista dinosaurusten jäänteistä.
Hammas kuvattiin tieteellisesti pian löydön jälkeen. Aluksi sitä pidettiin virheellisesti jopa liskon hampaana. Vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin se tunnistettiin oikein dinosaurukseksi.
Tästä alkoi pitkä ja mutkikas nimihistoria. Lajiin yhdistettiin aikojen kuluessa useita muita sukuja ja lajeja. Myöhemmin osa niistä haluttiin jälleen erottaa omiksi suvuikseen.
Koska tyyppiyksilö on vain yksi hammas, sen pätevyydestä on kiistelty. Osa tutkijoista on pitänyt koko nimeä epävarmana. Tämä teki lajista yhden paleontologian kiistanalaisimmista.
Yhden hampaan ongelma
Yksittäinen hammas on hyvin niukka pohja koko lajille. Se ei juuri erotu monien muiden pienten petojen hampaista. Tämän vuoksi nimen pätevyys joutui kyseenalaiseksi.
Ratkaisua haettiin pitkään eri tavoin. Jotkin tutkijat ehdottivat, että nimi pitäisi hylätä kokonaan. Toiset taas halusivat säilyttää vakiintuneen nimen.
Aivan viime vuosina asiaan esitettiin uusi ratkaisu. Tutkijat ehdottivat parempaa, täydellisempää yksilöä korvaamaan alkuperäisen hampaan. Tällä tavoin lajin nimi pyrittiin vakauttamaan.
Tämä kiista kuvaa hyvin paleontologian luonnetta. Vähäinen aineisto voi johtaa pitkiin keskusteluihin. Samalla se osoittaa, kuinka tiede korjaa itseään uuden tiedon myötä.
Kuuluisa ajatusleikki
Tähän eläimeen liittyy yksi paleontologian kuuluisimmista ajatusleikeistä. Eräs tutkija pohti 1980-luvulla, millainen eläimestä olisi voinut kehittyä, jos sen sukulinja olisi selvinnyt. Hän loi yhdessä taiteilijan kanssa spekulatiivisen mallin.
Malli esitti pystyssä kävelevän, ihmismäisen dinosauruksen. Ajatuksena oli, että suuriaivoinen sukulinja olisi voinut kehittää korkeampaa älyä. Malli on esillä eräässä museossa.
Tällainen ajatusleikki ei ole tieteellinen ennuste. Se on pikemminkin mielikuvitusta ruokkiva pohdinta. Silti se kuvaa hyvin, miksi älydino on jäänyt ihmisten mieliin.
Lähellä lintuja
Tämä laji kuului troodontidien perheeseen, joka oli hyvin lähellä lintujen sukulinjaa. Monet sen piirteet ovat lintumaisia. Höyhenet, hautominen ja kehittyneet aistit kertovat tästä yhteydestä.
Linnut ovat kehittyneet pienistä petodinosauruksista. Troodontidit edustavat erästä lähellä lintuja olevaa haaraa. Ne eivät kuitenkaan olleet lintujen suoria esi-isiä.
Tällainen suurisilmäinen peto auttaa ymmärtämään lintujen alkuperää. Se näyttää, kuinka monet lintujen piirteet olivat jo olemassa dinosauruksilla. Raja näiden ryhmien välillä on häilyvä.
Myöhäisliitukauden ympäristö
Tyyppilaji eli kampikaudella runsaslajisessa ympäristössä. On hyvä huomata, ettei aikakauden kuuluisin jättipeto elänyt vielä tähän aikaan. Se ilmestyi vasta miljoonia vuosia myöhemmin.
Tyyppilajin aikalaisia olivat alueen suuret tyrannosauridit. Lisäksi alueella eli suuria sarvipäisiä ja kypäräpäisiä kasvinsyöjiä. Pieni peto eli näiden suurten eläinten rinnalla.
Ympäristössä eli myös muita pieniä petoja. Ne kilpailivat samasta pikkusaaliista. Hyvät aistit antoivat eläimelle etua tässä kilpailussa.
Pohjoisimmat yksilöt elivät jopa Alaskan alueella. Siellä talvet olivat pimeitä ja kylmiä. Mahdollisesti juuri tämä selittää, miksi pohjoisen yksilöt olivat kookkaampia.
Sukulinjan loppu
Tämän eläimen sukulinja kuoli sukupuuttoon liitukauden lopun joukkotuhossa. Se tapahtui noin 66 miljoonaa vuotta sitten liitukauden lopussa. Syynä oli suuren taivaankappaleen törmäys maapalloon.
On tavallaan ironista, että älykkäänä pidetty sukulinja ei selvinnyt. Sen sijaan pienet linnut, jotka olivat sukulaisia, selvisivät tuhosta. Niiden jälkeläiset elävät yhä tänä päivänä.
Näin tämän pedon tarina kytkeytyy lintujen menestykseen. Vaikka itse sukulinja katosi, sen läheiset sukulaiset jatkoivat eloaan. Linnut ovatkin nykyään eläviä petodinosauruksia.
Pieni mutta kehittynyt
Vaikka tämä eläin oli pieni, se oli monin tavoin kehittynyt. Sen aistit olivat tarkat ja aivot suuret. Tämä yhdistelmä teki siitä tehokkaan saalistajan.
Pieni koko sopi hyvin ketterään elämäntapaan. Eläin saattoi liikkua nopeasti ja väistää suurempia petoja. Samalla se kykeni saalistamaan pieniä ja nopealiikkeisiä eläimiä tehokkaasti.
Tämä eläin luotti enemmän aisteihinsa kuin pelkkään voimaan. Hyvä näkö ja tarkkaavaisuus olivat sen tärkeimpiä etuja. Juuri tämä erotti sen monista muista pedoista.
Pohjoisen erikoisuudet
Tämän eläimen jäänteitä tunnetaan myös hyvin pohjoisilta alueilta. Pohjoisimmat yksilöt elivät lähellä tuolloista napa-aluetta. Siellä olosuhteet poikkesivat selvästi etelämmän ympäristöistä.
Pohjoisessa vuodenajat vaihtelivat voimakkaasti. Talvella valoa oli hyvin vähän pitkiin aikoihin. Tällaisessa ympäristössä hyvästä näöstä oli erityistä hyötyä.
Mahdollisesti pohjoisen yksilöt olivat kookkaampia kuin etelän. Suurempi koko voi auttaa selviämään kylmissä oloissa. Tätä ajatusta on kuitenkin vaikea todistaa varmasti.
Pohjoiset löydöt kertovat eläimen sopeutumiskyvystä. Se pärjäsi hyvin erilaisissa ympäristöissä. Tämä joustavuus oli yksi sen menestyksen avaimista.
Älydinon perintö
Tämä laji on yksi paleontologian kuuluisimmista pienistä petodinosauruksista. Sen suuret aivot, suuret silmät ja höyhenpuku tekevät siitä erityisen kiehtovan. Se on myös tärkeä todiste dinosaurusten ja lintujen yhteydestä.
Eläimen hautomiskäyttäytyminen, vaiheikas tutkimushistoria ja kuuluisa ajatusleikki yhdistävät monta paleontologian teemaa. Sen tarina kertoo myös siitä, kuinka tiede tarkentuu uuden tiedon myötä. Juuri siksi se on tärkeä tutkimuskohde.
Tällainen suurisilmäinen peto muistuttaa, että älykkyys voi kehittyä monessa eri sukulinjassa. Vaikka useimmat dinosaurukset eivät olleet erityisen älykkäitä, jotkut löysivät tämän suunnan. Älydino on tämän kehityksen vaikuttava edustaja.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Troodon oli?
Troodon oli noin 2,4 metrin mittainen petodinosaurus myöhäiseltä liitukaudelta. Se oli troodontidi, joka eli Pohjois-Amerikassa. Se tunnetaan suurista aivoistaan ja silmistään.
Oliko Troodon dinosaurus?
Kyllä. Troodon oli aito dinosaurus, petodinosaurus eli teropodi ja tarkemmin troodontidi. Hakusana Troodon dinosaurus on siis täysin osuva, sillä kyseessä oli lintujen läheinen petodinosaurusten sukuun kuuluva dinosaurus.
Oliko Troodon todella älykkäin dinosaurus?
Sillä oli suuret aivot suhteessa kokoonsa, mikä antoi sille älykkään maineen. Aivojen koko vastasi kuitenkin suunnilleen strutsin tasoa. Se ei siis ollut yhtä älykäs kuin nykyiset nisäkkäät tai monet linnut.
Miksi Troodon on niin kiistanalainen?
Sen alkuperäinen tyyppiyksilö on vain yksi hammas. Hammas ei juuri erotu muiden pienten petojen hampaista. Siksi lajin pätevyydestä on keskusteltu tutkijoiden kesken pitkään.