Savannasaurus elliottorum — Savannilisko — Australian liitukauden tynnyrimäinen titanosauri
Dino-kortti
- Nimi: Savannasaurus elliottorum
- Suomeksi: Savannilisko
- Nimen merkitys: ”Savannilisko, Elliottin perheen mukaan” (savanni-ympäristöistä, joissa eläin oletettavasti eli + Elliottin perheen kunniaksi)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, Cenomanian–varhainen Turonian -vaihe, noin 95 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Australia (Belmont Station, Wintonin lähellä, Queensland; Winton-muodostuma; ”Ho-Hum”-paikka)
- Pituus: Noin 15 metriä
- Paino: Arviolta 15 000–18 000 kg (n. 3 afrikkalaista norsua)
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Sukulinja: Sauropoda, Titanosauriformes, Somphospondyli, Titanosauria (varhainen haarautuminen)
- Tunnusmerkit: Yksi parhaiten tunnettuja australialaisia sauropodeja (täydellisin australialainen sauropodifossiili), poikkeuksellisen leveä rintakehä ja lantio (yli 1 m), holotyyppi ”Wade” Mary Wade -paleontologin kunniaksi, kuvattiin 2016
Savannasaurus elliottorum on Australian merkittävä paleontologinen löytö — titanosauri, joka valaisee, kuinka suuret kasvinsyöjät levittäytyivät mantereiden välillä liitukauden alkupuolella. Sen nimi viittaa savanni-ympäristöihin, joissa eläin oletettavasti eli, ja lajinimi elliottorum kunnioittaa **Elliottin perhettä**, jotka perustivat Australian Age of Dinosaurs -museon Queenslandissa ja ovat tehneet merkittävää työtä Australian paleontologian alalla. Suomeksi lajia voidaan kutsua savanniliskoksi.
Savannilisko eli myöhäisellä liitukauden Cenomanian–varhainen Turonian -vaihteilla, noin 95 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Australian Queenslandin alueella. Aikuinen yksilö oli noin 15 metriä pitkä ja painoi 15 000–18 000 kg — keskikokoinen titanosauri, mutta Australian liitukauden ekosysteemin merkittävä asukas. Yksilö kantoi lempinimeä **”Wade”** kuuluisan australialaisen paleontologin **Dr Mary Wade**n kunniaksi, joka kuoli kaivuksen aikana vuonna 2005.
”Pyöreintä koskaan löydettyä sauropodia”
Savannasaurus elliottorum on tieteellisesti merkittävä erityisestä anatomiastaan. Sen rintakehä ja lantio ovat poikkeuksellisen leveät:
- Lantio yli **1,1 metriä leveä** — yksi leveimpiä tunnettuja titanosaureissa
- Tynnyrimäinen rintakehä — ”barrel-shaped thorax”
- Erikoistuneet, **vahvat ja leveästi asetetut raajat**
- ”Wide-gauge gait” — leveä jälki maassa
- Stephen Poropat itse: ”**Pyöreintä koskaan löydettyä sauropodia**, jopa pyöreämpi kuin virtahevismainen Diamantinasaurus”
Tämä on epätyypillinen rakenne titanosaureille — useimmat sukulaislajit olivat kapearakenteisempia. Tämän lajin pyöreä muoto on niin poikkeuksellinen, että se on tullut sen anatomian tunnusomaisimmaksi piirteeksi. Tarkka anatominen kuvaus julkaistiin Poropat et al. (2020) -tutkimuksessa Journal of Vertebrate Paleontology -lehdessä.
Leveän rintakehän tarkoitus — anti-bogging-sopeutuminen
Leveän rintakehän, leveän lantion ja vahvojen raajojen funktio on yksi paleontologisesti kiinnostavimpia kysymyksiä. Poropat ja kollegat (2020) ehdottivat **anti-bogging-hypoteesin**:
- Liitukauden Australia oli **mutaisia jokitasankoja täynnä**
- Leveä jalansija jakaa painon tasaisemmin → vähemmän uppoutumista
- Vahvat raajat ja leveä rintakehä antoi **tehokkaamman irti vetäytymisen mutavyörymistä**
- Joustava lantio sallii kompleksisia liikkeitä
- **Hyposphene-hypantrum-nivelten puuttuminen** — autapomorfia, joka lisää joustavuutta
Tämä tulkinta on biomekaaniselt vahva. Liitukauden Winton-tasangot olivat **kosteita, mutaisia jokitasankoja**, jossa suuret eläimet saattoivat helposti jäädä kiinni mutaisiin vesireikiin (kuten Plateosauruksen Trossingenin ”mire trap” -hypoteesissa). Tämän lajin pyöreä, vakaa rakenne saattoi olla nimenomaan tähän ympäristöön sopeutuneena. Poropat ja kollegat ehdottivat, että samanlaiset ympäristöpaineet muissa paikoissa olisivat johtaneet **toistuvaan riippumattomaan kehitykseen** titanosaurien tyypillisestä rakenteesta — eli tämä bauplan on **konvergentisti** kehittynyt useissa titanosaurilinjoissa.
Biogeografia — Aasian vai Gondwanan kautta?
Tämän lajin paleontologisesti merkittävin teema on Australian sauropodien **alkuperäkysymys**. Poropat ja kollegat (2016) tekivät yksityiskohtaisen paleobiogeografisen analyysin ja löysivät kaksi toisiaan täydentävää selitystä:
- Modernia maantieteellistä rekonstruktiota käyttäen: Australian sauropodien (tämä laji, Diamantinasaurus, Wintonotitan) esi-isät olivat **todennäköisesti Aasiasta**
- Liitukauden geografiaa käyttäen: esi-isien levinneisyys kattoi myös **Gondwanan mantereita** (Etelä-Amerikka, Afrikka, Indo-Madagascar)
- Somphospondylit ja titanosaurit saavuttivat **maailmanlaajuisen levinneisyyden Barremian-vaiheessa, 131–125 miljoonaa vuotta sitten**
- Tämän jälkeen alueelliset sukupuutot loi endeemiset sukulinjat
Tämä on **tarkennus** aiemmasta yksinkertaisemmasta tulkinnasta. Vaikka Antarktiksen kautta tapahtuva levittäytyminen Etelä-Amerikasta Australiaan on yhä mahdollinen reitti, modernit analyysit viittaavat siihen, että **titanosaurit olivat saavuttaneet maailmanlaajuisen levinneisyyden jo paljon aikaisemmin** — varhaisessa liitukaudessa. Tämä laji edustaa siten yhtä alueellisesti eristynyttä sukulinjaa, joka säilyi Australiassa kun mantereiden eronnut isolaation jälkeen.
Australian liitukauden ekosysteemi — Winton Formation
Tämä laji eli **Winton-muodostumassa** Queenslandissa — Australian tärkeimmässä liitukauden fossiilialueessa. Tämä alue oli noin 95 miljoonaa vuotta sitten **rehevä jokitasanko**, jossa kasvoi:
- Neulapuita (Coniferae) — vallitseva kasvilaji
- Saniaisia (Pteridophyta) — alemmissa kerroksissa
- Cycadeja ja gingoja
- Varhaisia kukkivia kasveja (Angiospermae)
- Mangrove-vesistöt rannikoilla
Saman ekosysteemin asukkaita olivat:
- Diamantinasaurus matildae — lähisukulainen titanosauri
- Wintonotitan wattsi — toinen titanosauri
- Australovenator wintonensis — keskikokoinen petoeläin (n. 6 m)
- Erilaisia ornithopodeja
- Ankylosaureja (panssaridinosauruksia)
- Varhaisia nisäkkäitä
- Krokodyyleja jokialueilla
Mielenkiintoinen yksityiskohta: holotyypin yhteydessä on löydetty **Australovenatorin hampaita**, mikä viittaa siihen, että Australovenator **saalisti tai raadonsyöi Wade-yksilöä**. Tämä on suora todiste petoeläinten ja sauropodien välisistä vuorovaikutuksista Australian liitukaudella.
Lähisukulainen Diamantinasaurus
Sukulinjaltaan Savannasaurus elliottorum on **Titanosaurian varhainen haaraketo** — heimon basaalinen muoto. Lähimpänä sukulaisena on **Diamantinasaurus matildae**, joka eli samalla alueella samaan aikaan. Poropat ja kollegat (2020) tunnistivat useita yhteisiä anatomisia piirteitä, jotka viittaavat näiden kahden lajin läheiseen sukulaisuuteen:
- Molemmat ovat pyöreitä, leveärintakehäisiä titanosaureja
- Useita yhteisiä autapomorfioita
- Aikalaiset Winton Formationissa
- Mahdollisesti yhteinen esi-isä, joka asutti Australian liitukauden alkupuolella
Tämä laji ja Diamantinasaurus muodostavat **australialaisen titanosaurikladin**, joka edustaa **varhaista haaraa** Titanosauria-puussa. Tämä asema on tieteellisesti tärkeä, koska se tarjoaa tietoja titanosaurien varhaisesta evoluutiosta ja maailmanlaajuisesta levinneisyydestä.
Holotyyppi ”Wade” — yksi täydellisimpiä australialaisia sauropodeja
Holotyyppi on yksi **täydellisimpiä Australiasta löydettyjä sauropodifossiileja** ja sisältää huomattavan määrän aineistoa:
- Yksi niskanikama (cervical vertebra)
- Useita selkänikamoja (dorsal vertebrae)
- Sakraali (sacrum) — yli 1 m leveä
- Yli viisi häntänikamaa
- Useita kylkiluita
- Osia hartioista ja rintalastasta
- Etujalan luita, mukaan lukien **koko oikea etujalka**
- Suurin osa lantiosta
- Nilkkaluu ja yksi takaraajan luu
Holotyyppi säilytetään **Australian Age of Dinosaurs -museossa** Wintonissa, Queenslandissa. Tämä museo on Elliottin perheen luoma ja ylläpitämä, ja se on noussut yhdeksi Australian tärkeimmistä paleontologisista instituutioista. Yksilön lempinimi ”Wade” kunnioittaa australialaista paleontologia **Dr Mary Wadea**, joka kuoli kotonaan kaivuksen aikana — yksi tutkimuksen erityinen hetki, joka on muutettu kestäväksi muistoksi.
Löytöhistoria — David Elliott ja Belmont Station 2005
Lajin löytötarina on toinen klassinen ”paimen löysi” -tarina Australiassa (vrt. Brachytrachelopanin Daniel Mesa Argentiinassa). **David Elliott**, Australian Age of Dinosaurs -museon perustaja ja Belmont Stationin omistaja Wintonin lähellä, **löysi fossiilin lampaita kerätessään alkuvuonna 2005**. Tämä on yhteinen tarinarakenne paleontologiassa: paikalliset asukkaat, jotka tuntevat alueen, tekevät usein merkittävimmät löydökset.
Löytöpaikkaa kutsuttiin lempinimellä **”Ho-Hum site”** — paradoksaalinen nimi sille, mikä osoittautui yhdeksi Australian merkittävimmistä paleontologisista löydöistä. Kaivaus tehtiin samana vuonna 2005, ja yksilölle annettiin lempinimi ”Wade” Mary Waden kunniaksi. **Fossiilien valmistelu kesti 2006–2014** Australian Age of Dinosaurs -museossa, jossa koulutetut työntekijät ja vapaaehtoiset tekivät pitkän, tarkan työn. Lähes kymmenen vuoden työn jälkeen kova konkreetio luiden ympäriltä saatiin lopulta poistettua paljastaen yhden täydellisimpiä Australiasta löydettyjä sauropodifossiileja.
Lajin kuvasi tieteellisesti vuonna 2016 tutkimusryhmä, jota johti **Dr Stephen F. Poropat**, sekä **Philip D. Mannion** (University College London), **Paul Upchurch** (UCL) ja muut. Kuvaus julkaistiin **Scientific Reports** -lehdessä (Nature) **20. lokakuuta 2016** otsikolla ”New Australian sauropods shed light on Cretaceous dinosaur palaeobiogeography”. Tarkennettu osteologinen analyysi julkaistiin myöhemmin **Journal of Vertebrate Paleontology** -lehdessä (joulukuu 2020) Poropat, Mannion, Upchurch, Tischler, Sloan, Sinapius, Judy A. Elliott ja David A. Elliott -kirjoittajaryhmän toimesta.
Australian liitukauden ilmasto
Liitukauden Australia oli **trooppinen ja kostea** — selvästi erilainen kuin nykyinen kuiva manner. Tropiikin metsät, jokitasangot ja meren rantojen mangrovekasvustot tarjosivat runsaasti ravintoa kasvinsyöjille. Ilmastoa lämmitti liitukauden globaali kasvihuoneilmiö, ja merenpinta oli paljon korkeammalla kuin nykyään — Australian sisäosa oli osittain matalan **Eromangan meren** peittämä.
Tällaisessa rehevässä ympäristössä jättisauropodit menestyivät erinomaisesti. Saatavilla oli runsaasti ravintoa ympäri vuoden, eikä ekosysteemi joutunut kärsimään kuivista kausista samalla tavalla kuin myöhemmin. Tämä on selitys sille, miksi Australian liitukaudella eli **vähintään kolme suurta sauropodilajia** rinnakkain (tämä laji, Diamantinasaurus ja Wintonotitan) — rikkaus oli ekosysteemin tuottavuutta.
Lajin perintö
Savannasaurus elliottorum on Australian paleontologian helmiä — laji, joka valaisee mantereiden eron historiaa ja titanosaurien maailmanlaajuista levittäytymistä Barremian-vaiheen aikana. Sen leveä, tynnyrimäinen rintakehä, anti-bogging-sopeutuminen kosteisiin jokitasankoihin, läheinen sukulaisuus Diamantinasaurukseen, ja Winton-muodostuman ekosysteemissä eläminen tekevät tästä lajista yhden tärkeimpiä australialaisia dinosauruksia. Savannilisko muistuttaa, että mantereet eivät ole olleet aina nykyisessä asemassaan — geologinen aika muokkaa maapallon kasvoja, ja eläinpopulaatiot levittäytyvät niitä myöten ennen kuin meri-esteet sulkevat polut. David Elliottin lampaita kerätessä tekemä löytö 2005 ja Mary Waden muisto kaivuksen aikana yhdistävät paikallisen kulttuurin ja tieteellisen tutkimuksen — tämän lajin tarinassa ei ole pelkästään fossiilien anatomiaa, vaan myös ihmistä, joka teki paleontologian.
Tutustu muihin pitkäkaulaisiin