Paralititan stromeri — Vesijätti — Egyptin liitukauden mangrove-jättiläinen
Dino-kortti
- Nimi: Paralititan stromeri
- Suomeksi: Vesijätti
- Nimen merkitys: ”Stromerin vuorovesi-titaani” (kreikan para, ”lähellä” + halos, ”suola/meri” + titan, ”titaani” + latinisoitu Stromerin nimi)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, Cenomanian-vaihe, noin 100–94 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Egypti (Bahariya-keidas, Bahariya Formation, lokaatio BDP 2000-18 lähellä Gebel Fagga -vuorta)
- Pituus: 25–28 metriä
- Paino: Arviolta 30 000–60 000 kg (Carpenter: 38 t; toiset arviot 59 t)
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Sukulinja: Sauropoda, Titanosauriformes, Somphospondyli, Titanosauria, Eutitanosauria, Lithostrotia
- Tunnusmerkit: Yksi suurimpia tunnettuja afrikkalaisia titanosaureja, ensimmäinen dinosauruslaji jonka on todistettu eläneen mangrove-biomeissa, olkavarsiluu 1,69 m (pisin tunnettu liitukauden sauropodille), kuvattiin 2001 Joshua B. Smithin ryhmän toimesta, holotyyppi CGM 81119
Paralititan stromeri on Afrikan suurimpia tunnettuja sauropodeja — valtava titanosauri, joka eli liitukauden Egyptissä mangrove-suoympäristössä Tethyksen meren rannalla. Sen nimi tarkoittaa ”vuorovesi-titaania” kreikan sanoista para (”lähellä”) ja halos (”suola, meri”) sekä titan (”titaani”). Lajinimi stromeri kunnioittaa saksalaista paleontologia Ernst Stromer von Reichenbachia, joka teki uraauurtavaa työtä Bahariya-alueen muiden dinosauruslajien tutkimisessa 1900-luvun alussa. Suomeksi lajia voidaan kutsua vesijätiksi.
Vesijätti eli myöhäisen liitukauden Cenomanian-vaiheessa, noin 100–94 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Egyptin Bahariya-keitaan alueella. Aikuinen yksilö oli 25–28 metriä pitkä ja painoi arvioiden mukaan 30 000–60 000 kg — yksi suurimpia tunnettuja eläimiä koskaan eläneitä maapallolla. Lajin olkavarsiluu (humerus) on 1,69 metriä pitkä — pisin tunnettu liitukauden sauropodin olkavarsiluu, mikä antaa selvän kuvan eläimen valtavasta koosta.
Yksi suurimpia tunnettuja afrikkalaisia titanosaureja
Paralititan stromeri on tieteellisesti merkittävä asemastaan yhtenä suurimpia eläimiä koskaan Afrikasta löydettyjä. Vaikka Etelä-Amerikan jättiläiset (Argentinosaurus, Patagotitan) ovat olleet pidempiä, tämä laji on Afrikan tunnettujen sauropodien kärkijoukossa. Sen anatomiset mittasuhteet ovat poikkeuksellisia:
- Olkavarsiluu 1,69 m — pisin tunnettu liitukauden sauropodille
- Etujalan pituus arviolta 4 metriä (humeruksesta käden kärkeen)
- Tarkkoja kokonaispituuden arvioita on vaikea tehdä, koska aineisto on osittainen
- Carpenter (Saltasaurusta vertailupohjana käyttäen) arvioi pituudeksi noin 26 metriä
- Painon arvio vaihtelee 38 tonnista 59 tonniin
Pituuden ja painon epävarmuus johtuu siitä, että lajin holotyyppi (CGM 81119) on osittainen — siitä puuttuu kallo, häntä ja täydelliset raajat. Tutkijat ovat arvioineet kokonaiskokoa olkavarsiluun ja muiden tunnettujen luiden suhteen avulla. Tästä huolimatta laji kuuluu varmuudella maapallon suurimpia tunnettuja eläimiä koskaan eläneitä luokkaan.
Mangrove-biomi — ainutlaatuinen elinympäristö
Paralititan stromeri on paleontologian erikoisuus toisestakin syystä: tämä on ensimmäinen dinosauruslaji, jonka on tieteellisesti todistettu eläneen mangrove-biomeissa. Smith ja kollegat (2001) raportoivat, että holotyyppi on säilynyt vuorovesirantojen kerrostumissa, joissa on selkeitä todisteita mangrove-vegetaatiosta (fossiilit kasvilajista Weichselia reticulata):
- Tidal flat deposits — vuorovesitasankojen kerrostumat
- Hienoraisia sedimentteja, jotka viittaavat matalaenergistä ympäristöä
- In situ -bivalveja (simpukoita) sekoitettuna fossiileihin
- Mangrove-kasvillisuus selvästi tunnistettavissa
- Vähäenergisten kuljetusten todistus — eläin kuoli paikan päällä, ei kuljetettu kaukaa
Tämä on merkittävä paleoekologinen löydös, koska useimmat suuret sauropodit on perinteisesti yhdistetty kuiviin tasankoihin tai metsäisiin alueisiin. Tämän lajin asuminen rannikon mangrove-suomailla osoittaa, että näiden jättiläisten ekologinen sopeutumiskyky oli paljon laajempi kuin aiemmin oletettu. Eläin saattoi käyttää valtavaa kokoaan vakauttamaan itsensä rannikon mutaisilla alueilla, syömään mangrovelehtiä ja muita rannikkokasveja, joita pienemmät kasvinsyöjät eivät pystyneet käyttämään.
Bahariya-ekosysteemi — sauropodien ja petoeläinten vyöhyke
Bahariya Formation on yksi paleontologian rikkaimpia myöhäisen liitukauden ekosysteemejä Afrikassa. Tethyksen meren etelärannalla sijainnut alue oli trooppinen mangrove-suo, jossa elivät:
- Spinosaurus aegyptiacus — kaikkien aikojen pisin tunnettu petoeläin (n. 12–15 m), erikoistunut kalansyöjä
- Carcharodontosaurus saharicus — Tyrannosaurus-kokoinen petoeläin (n. 10–12 m)
- Bahariasaurus ingens — vähän tunnettu suuri petoeläin
- Aegyptosaurus baharijensis — pienempi titanosaurinen sauropodi
- Erilaisia krokotyylejä ja kaloja mangrove-vesissä
Vesijätti oli ekosysteemin suurin asukas — sen ohella mikään muu eläin ei ollut lähellä sen mittasuhteita. Aikuiset yksilöt olivat liian suuria jopa Carcharodontosauruksen saalistettavaksi, mutta juveniilit olivat vakavassa vaarassa. Smith ja kollegat (2001) huomauttivat, että aineisto oli scavenged (raadonsyöty) ennen lopullista hautaamista — sedimentissä oli yhden Carcharodontosauruksen hampaan jäänteitä lähellä luita.
Lithostrotia — Argentinosauruksen sukulaiset
Sukulinjaltaan tämä laji on Titanosauria > Eutitanosauria > Lithostrotia -kladin jäsen. Smith ja kollegat (2001) fylogeneettisessä analyysissään osoittivat, että lähimpiä sukulaisia ovat:
- Argentinosaurus huinculensis — Argentiinan jättiläissauropodi (n. 30–35 m)
- Andesaurus delgadoi — toinen argentiinalainen titanosauri
- Muut basaaliset titanosaurit
Tämä on biogeografisesti tärkeä havainto — Lithostrotia-ryhmän jäsenet elivät sekä Etelä-Amerikassa että Afrikassa myöhäisen liitukauden alkupuolella. Tämä viittaa siihen, että Gondwanan hajoaminen ei estänyt sukulinjojen leviämistä mantereiden välillä — ne olivat jo levittäytyneet sukulinjat ennen jakautumista. Anatomiset autapomorfiat sisältävät prominent medial ridge olkavarsiluussa, rectangular radial condyle, scapulan dorsomedial rugosity ja procoelous-kaudaaliset nikamat ilman pleurocoeleja.
Stromerin tuhoutuneet löydökset — eivät kuitenkaan tämä laji
Bahariya-alueen tutkimuksen historia on yhtä paleontologian dramaattisimmista. Saksalainen paleontologi Ernst Stromer von Reichenbach (1871–1952) teki Bahariyan retket vuosina 1910–1914 ja kuvasi useita lajeja vuosina 1915–1936:
- Spinosaurus aegyptiacus (1915)
- Aegyptosaurus baharijensis (1932)
- Carcharodontosaurus saharicus (1931)
- Bahariasaurus ingens (1934)
Stromerin alkuperäiset luut säilytettiin Münchenissä Bayerische Staatssammlung für Paläontologie und Geologie -museossa. Yöllä 24./25. huhtikuuta 1944 RAF:n pommitukset tuhosivat museon, ja kaikki Stromerin egyptiläiset fossiilit menetettiin iäksi. Tämä oli paleontologian suurimpia yksittäisiä tragedioita.
On tärkeä huomata, että Stromer EI itse löytänyt tätä lajia. Tämä laji löytyi vasta 1990–2000-luvuilla, yli 50 vuotta pommitusten jälkeen. Vesijätin alkuperäiset luut eivät olleet Münchenin museossa eivätkä siten tuhoutuneet pommituksissa. Stromer kuoli vuonna 1952, joten hän ei koskaan saanut tietää Bahariyalta myöhemmin löytyvistä uusista lajeista, joista yksi (tämä laji) on nimetty hänen kunniakseen.
Smithin retkikunta 2000 — ”Lost Dinosaurs of Egypt”
Bahariya pysyi paleontologisesti hiljaisena 65 vuoden ajan Stromerin viimeisten retkien jälkeen. Vuosina 1999 ja 2000 University of Pennsylvanian tohtoriopiskelija Joshua B. Smith johti yhteistyöretkiä Egyptian Geological Surveyn kanssa Bahariya Oasis -alueelle, noin 300 km Kairosta lounaaseen. Vuonna 2000 retkikunta löysi lokaatiosta BDP 2000-18 lähellä Gebel Fagga -vuorta valtavia luita, jotka osoittautuivat aiemmin tuntemattomaksi lajiksi.
Lajin kuvasi tieteellisesti vuonna 2001 kahdeksan tekijän tutkimusryhmä: Joshua B. Smith, Matthew C. Lamanna, Kenneth J. Lacovara, Peter Dodson, Jennifer R. Smith, Jason C. Poole, Robert Giegengack ja Yousry Attia. Kuvaus julkaistiin Science-lehdessä otsikolla ”A Giant Sauropod Dinosaur from an Upper Cretaceous Mangrove Deposit in Egypt”. Paikalliset egyptiläiset auttoivat fossiilien puhdistamisessa kentällä. Smithin ja William Nothdurftin kirja ”Lost Dinosaurs of Egypt” (2002) kertoo retkien tarinan ja on yksi tunnetuimpia paleontologisia seikkailukirjoja.
Holotyyppi CGM 81119
Holotyyppi säilytetään Egyptian Geological Museumissa Kairossa kokoelmanumerolla CGM 81119. Se sisältää:
- Fragmentteja useista selkänikamoista
- Kylkiluita ja epätäydelliset scapulae (lapaluut)
- Molemmat olkavarsiluut (humerus) — oikea 1,69 m pitkä
- Oikea fibula (sääriluu)
- Yksi metacarpal
- Sakraalisia ja kaudaalisia nikamafragmentteja
- Mahdollista dermal armor (ihopanssari)
- EI kalloa, EI täydellisiä raajoja
Aineisto on fragmentaarinen, mutta osat ovat anatomisesti niin selvästi tunnettavissa, että lajin tieteellinen asema on varma. Sittemmin lisämateriaalia on löydetty samalta alueelta, mutta valtaosa lajin anatomiasta jää yhä tuntemattomaksi. Tämä on tyypillistä monille suurikokoisille mesotsoosen aikakauden lajeille — niiden raskaat luut säilyvät paremmin kuin pienempien lajien luut, mutta täydelliset luurankojen kokoelmat ovat harvinaisia.
Lajin perintö
Paralititan stromeri on paleontologian erityislaji — afrikkalainen titanosauri, joka eli mangrove-suomailla Saharan alueella myöhäisellä liitukaudella. Sen valtava koko (1,69 m olkavarsiluu, 25–28 m pituus), ekologinen erikoistuminen mangrove-biomeihin (ensimmäinen tunnettu tällainen dinosaurus), sukulaisuus Argentinosaurukseen, ja dramaattinen tutkimushistoria tekevät tästä lajista yhden mielenkiintoisimpia jättisauropodeja koskaan löydetty. Vesijätti muistuttaa, että paleontologisen tutkimuksen jatkuvuus on tärkeää — Stromerin alkuperäiset Bahariya-löydökset tuhoutuivat sodan vuoksi, mutta hänen kunniakseen nimetty laji löytyi 50 vuotta myöhemmin samalta alueelta. Yhden tutkijan työ ei katoa, vaan jatkuu seuraavien sukupolvien työnä — Stromer ei koskaan saanut nähdä tätä lajia, mutta hänen Bahariya-tutkimuksensa innoitti seuraavaa sukupolvea löytämään uudet jättiläiset, jotka olivat yhä piilossa Saharan hiekassa.
Tutustu muihin pitkäkaulaisiin