Besanosaurus kantoi poikasta 240 miljoonaa vuotta sitten
Joskus yksi fossiili kätkee sisäänsä kaksi eläintä. Juuri näin on Besanosauruksen kohdalla: tämän merimatelijan luurangon sisältä on löytynyt lähes syntymävalmis poikanen. Besanosaurus eli noin 240 miljoonaa vuotta sitten, ja uusi tutkimus kuvaa sen kantaman jälkeläisen ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisesti.
Tutkimus julkaistiin keväällä 2026 tieteellisessä aikakauslehdessä, ja sen takana oli kansainvälinen tutkimusryhmä. Löytö avaa harvinaisen ikkunan siihen, miten nämä muinaiset merieläimet lisääntyivät jo varhain maapallon historiassa. Se yhdistää samaan fossiiliin sekä emon että sen syntymättömän poikasen. Kyseessä on yksi vanhimmista tällä tarkkuudella tutkituista raskaana olleista merimatelijoista.
Millainen ichthyosaurus tämä oli?
Aluksi on hyvä muistaa, ettei kyseessä ollut dinosaurus, vaan ichthyosaurus eli kalalisko. Nämä olivat merimatelijoita, jotka olivat sopeutuneet elämään kokonaan vedessä ja muistuttivat ulkomuodoltaan kalaa tai delfiiniä. Ne eivät ole dinosaurusten sukua, vaikka elivätkin samoihin aikoihin.
Besanosaurus oli suurikokoinen laji, arviolta noin kahdeksan metriä pitkä. Sillä oli hyvin pitkä ja kapea kuono sekä pienet, terävät hampaat. Näiden avulla se todennäköisesti nappasi nopeilla liikkeillä pieniä kaloja ja mustekaloja muistuttavia saaliita. Tällainen ichthyosaurus oli aikansa taitava merisaalistaja. Se eli keskitriaskaudella nykyisen Italian ja Sveitsin rajaseudulla, alueella, joka tunnetaan poikkeuksellisen rikkaista merifossiileistaan ja on nykyään suojeltua maailmanperintöaluetta. Alueelta on löydetty valtava määrä muinaisia merieläimiä, mikä tekee siitä yhden maailman tärkeimmistä paikoista tutkia keskitriaskauden merten elämää. Tämä laji on yksi sen kuuluisimmista löydöistä. Sen kapea kuono toimi kuin nopea saalistuspihti, jolla se sieppasi liikkuvia saaliita vedessä. Tällaiset pitkäkuonoiset kalaliskot olivat tehokkaita kalastajia ja kuuluivat aikansa menestyneimpiin merieläimiin.
Sikiö emon sisällä
Löydön ydin on emon vartalon alueella säilynyt sikiö. Kun tutkittu yksilö aikoinaan kuvattiin, sen sisältä epäiltiin röntgenkuvien perusteella löytyvän poikasen jäänteitä. Vasta huolellisen ja pitkän valmistelutyön jälkeen tämä sikiö saatiin esiin ja kuvattua tarkasti. Tutkittu yksilö kaivettiin esiin jo yli kolme vuosikymmentä sitten, ja sen valmisteluun eli kiven poistamiseen luiden ympäriltä käytettiin tuhansia työtunteja. Vasta tämä pitkäjänteinen työ teki poikasen tarkan tutkimisen mahdolliseksi. Poikasesta säilyi runsaasti tunnistettavia luita, mikä on hyvin harvinaista näin vanhassa fossiilissa.
Kyseessä on yksittäinen poikanen, joka sijaitsee emon vartalon etuosassa, kohdun oikealla puolella. Siitä on säilynyt suuri osa kallosta, selkärangasta ja osa raajoista. Kehitysasteeltaan poikanen oli jo hyvin pitkällä, lähellä syntymää. Näin fossiili tallentaa hetken, jolloin emo kantoi jo lähes valmista jälkeläistä. Tällaisen poikasen säilyminen tunnistettavana on erittäin harvinaista.
Häntä edellä – vihje synnytystavasta
Kaikkein kiinnostavinta on poikasen asento. Se oli asettunut emon sisällä häntä edellä, mikä viittaa siihen, että myös syntymä olisi tapahtunut häntä edellä.
Tällainen synnytystapa on tuttu monilta myöhemmiltä kalaliskoilta ja myös nykyisiltä valailta ja delfiineiltä. Vedessä syntyvän poikasen kannalta se on turvallinen: kun häntä tulee ensin, poikanen ei ole vaarassa hukkua pitkän synnytyksen aikana ennen kuin pääsee pintaan hengittämään. Jos poikanen syntyisi pää edellä, se voisi hukkua kesken synnytyksen. Löytö viittaa siihen, että tämä hyödyllinen piirre oli kehittynyt jo varhain merimatelijoiden historiassa, mikä on tärkeä tieto lisääntymisen kehityksen kannalta.
Tutkijat ovat pitkään pohtineet, milloin ja miten häntä edellä syntyminen kehittyi merimatelijoilla. Tämän kaltaiset löydöt auttavat vastaamaan kysymykseen, sillä ne kertovat suoraan, missä asennossa poikanen oli emon sisällä. Sama piirre nähdään nykyään valailla ja delfiineillä, jotka niin ikään synnyttävät poikasensa veteen häntä edellä. Se on hyvä esimerkki siitä, miten eri eläinryhmät ovat päätyneet samaan ratkaisuun vedessä elämisen haasteisiin.
Merimatelijat synnyttivät eläviä poikasia
Löytö muistuttaa myös siitä, että ichthyosaurukset eivät munineet vaan synnyttivät eläviä poikasia. Tämä oli välttämätöntä, sillä täysin veteen sopeutuneet eläimet eivät päässeet maalle munimaan kuten monet muut matelijat.
Elävänä synnyttäminen tunnetaan useilta kalaliskoilta, sillä monista naaraista on löytynyt kannettuja poikasia. Besanosaurus on kuitenkin erityisen tärkeä esimerkki, koska se on hyvin vanha ja sen kantama jälkeläinen on säilynyt tunnistettavana. Näin se auttaa ymmärtämään, miten nämä eläimet lisääntyivät jo keskitriaskaudella, kauan ennen kuin monet tunnetuimmat merimatelijat kehittyivät. Vedessä eläville eläimille elävänä synnyttäminen oli suuri etu, sillä ne saattoivat viettää koko elämänsä avomerellä palaamatta koskaan rannalle. Poikaset syntyivät valmiina uimaan lähes heti. Näin ne pystyivät heti seuraamaan emoaan ja välttämään petoja. Tämä sopeuma oli edellytys sille, että eläimet saattoivat vallata avomeren kokonaan. Ilman tätä kykyä ne eivät olisi voineet elää pysyvästi kaukana rannikolta.
Miksi löytö on tärkeä
Vaikka poikasia tunnetaan muiltakin lajeilta, tämä löytö on poikkeuksellinen ikänsä ja säilyvyytensä vuoksi. Se antaa suoraa tietoa siitä, miten yksi varhaisimmista suurista merimatelijoista lisääntyi, ja auttaa selvittämään, milloin häntä edellä syntyminen kehittyi.
Löytö osoittaa myös, kuinka paljon vanhoista fossiileista voidaan saada irti uusilla menetelmillä ja kärsivällisellä työllä. Se, mikä kerran näkyi vain hämäränä varjona röntgenkuvassa, on nyt tarkasti kuvattu poikanen. Museoiden kokoelmissa on yhä lukuisia fossiileja, joiden salaisuudet paljastuvat vasta, kun niitä tutkitaan uudelleen uusin menetelmin. Tämä löytö on hyvä esimerkki siitä, miten vanhakin fossiili voi tarjota täysin uutta tietoa, kun tekniikka kehittyy. Näin yksi Besanosaurus kertoo sekä emon että sen syntymättömän jälkeläisen tarinan yhtä aikaa.
Usein kysytyt kysymykset
Oliko tämä eläin dinosaurus?
Ei ollut. Besanosaurus oli ichthyosaurus eli kalalisko, merimatelija, joka eli dinosaurusten aikaan mutta kuului aivan eri eläinryhmään. Se oli sopeutunut elämään kokonaan vedessä.
Mitä eläimen sisältä löytyi?
Yksittäinen sikiö eli syntymätön poikanen, joka oli säilynyt emon vartalon etuosassa. Se oli kehittynyt jo lähelle syntymää.
Miksi poikasen asento on kiinnostava?
Koska se oli häntä edellä. Se viittaa siihen, että poikanen olisi syntynyt häntä edellä, mikä on turvallista vedessä ja tuttua myös nykyisiltä valailta ja delfiineiltä.