Ahvenanmaan mesotsoiset sedimentit — Suomen ainoa kosketus dinosaurusten aikaan
Suomi on yksi harvoja Euroopan maita, joista ei ole löydetty yhtään dinosaurusfossiilia. Tähän on yksinkertainen syy: koko mesotsoisen ajan (252–66 miljoonaa vuotta sitten) Suomen alue oli pääosin maanpinnan yläpuolella, eikä sedimenttejä päässyt kerrostumaan. Tästä säännöstä on kuitenkin yksi merkittävä poikkeus: Ahvenanmaan mesotsoiset sedimentit. Saaristomeren länsiosassa on säilynyt pieniä, mutta tieteellisesti tärkeitä jäänteitä jura- ja liitukauden meristä — Suomen ainoa konkreettinen yhteys aikaan, jolloin dinosaurukset hallitsivat maailmaa.
Nämä sedimentit ovat olleet tunnettuja vasta 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja niiden tutkimus jatkuu yhä. Vaikka ne eivät sisällä varsinaisia dinosauruslöytöjä, ne ovat geologisesti erittäin arvokkaita — ne kertovat siitä, miltä Itämeren alue näytti dinosaurusten aikana.
Mistä Ahvenanmaan mesotsoiset sedimentit löytyvät?
Ahvenanmaan saariston länsiosissa, erityisesti Eckerön ja Hammarlandin kuntien alueella, on tunnistettu pieniä mesotsoisia sedimenttialueita. Ne sijaitsevat pääosin merenpohjassa, kallioperän pinnalla olevissa painanteissa, joita jääkausi ei ole täysin kaivanut puhtaaksi. Osa esiintymistä on saatu esiin merenpohjan kairaussydämistä ja sukellustutkimuksissa, osa on tunnistettu kaikuluotaimella tehdyistä kartoituksista.
Kerrostumien laatu on melko vaihteleva. Tyypillisesti ne sisältävät savea, hiekkaa, glaukoniittipitoista hiekkakiveä ja paikoin kalkkista lietettä. Glaukoniitti on vihertävä mineraali, joka muodostuu hitaasti merenpohjasedimenteissä — sen läsnäolo todistaa, että alue oli matalan, lämpimän meren peitossa kerrostumisen aikaan. Tämä on suuri kontrasti nykyiseen kylmään Itämereen.
Jura- ja liitukauden kerrokset
Sedimenttikerrostumat edustavat eri aikakausia mesotsoisesta maailmasta:
- Jurakausi (201–145 mvs): pienet kerrostumat osoittavat, että alue oli osa Lauraasian alueellista merta. Suomi sijaitsi tuolloin noin 30–40° pohjoista leveyttä, eli huomattavasti nykyistä etelämpänä — ilmasto oli lauhkea-subtrooppinen.
- Liitukausi (145–66 mvs): paksumpia kerroksia sisältäviä esiintymiä, jotka edustavat maailmanlaajuista liitukauden meriaaltoa (Cretaceous transgression). Kohonneen merenpinnan aikana mannerten reuna-alueet olivat veden alla, ja sedimenttejä kerrostui myös Pohjois-Euroopan alueelle.
Tarkka ikääminen on vaikeaa, koska kerrostumat ovat ohuet (yleensä alle 10 metriä) ja niissä on niukasti ikäfossiileja. Tähän asti dinoflagellaatit (yksisoluiset levät, joita esiintyy meripohjasedimenteissä) ovat olleet luotettavin ikämäärityksen apuväline. Niiden lajistoa on verrattu Saksan ja Tanskan mesotsoisiin kerrostumiin.
Mitä fossiileja niistä on löydetty?
Suoria dinosauruslöytöjä Ahvenanmaalta ei ole. Sen sijaan kerrostumat sisältävät runsaasti mikrofossiileja: dinoflagellaatteja, foraminifereja (yksisoluisia kalkkikuorisia eliöitä), pieniä simpukoiden kuoria, kalan suomuja ja jopa belemniittien (mesotsoisten mustekalojen sukulaisten) fragmentteja. Belemniittien kuten Belemnitella mucronata -lajin jäänteet ovat erityisen tärkeitä, koska niitä esiintyy hyvin tunnettuina ja iän määrittämiseksi luotettavina indikaattoreina liitukauden lopulla.
Lisäksi joistakin Eckerön näytteistä on löytynyt kasvifossiileja — mahdollisesti rannalle ajautuneita havupuun ja sanikkaisten jäänteitä. Tämä on harvinaista, sillä Suomi yleisesti puuttuu mesotsoisten kasvifossiilien kartalta. Helsingin yliopiston paleontologinen osasto on tutkinut näitä jäänteitä yhdessä Ruotsin Naturhistoriska Riksmuseetin kanssa.
Miksi nämä sedimentit ovat säilyneet?
Vastaus piilee Ahvenanmaan ainutlaatuisessa geologisessa rakenteessa. Rapakivigraniitti — jonka ikä on noin 1,6 miljardia vuotta — muodostaa alueen kallioperän, ja sen pinnalla on syviä painanteita ja halkeamia. Mesotsoiset sedimentit kerrostuivat näihin painanteisiin, ja niitä on suojannut jääkausilta sekä päällä oleva merenpohjan painekuorma että tietyt kovasti kuluneet jään kulkureitit, jotka eivät käyneet juuri näiden alueiden yli.
Vertailun vuoksi: muualla Suomessa kaikki vastaavat sedimentit on pyyhitty täysin pois jääkausien aikana. Pohjois- ja Etelä-Ahvenanmaa ovat siten Suomen ainoita paikkoja, joissa voi konkreettisesti koskea kiveä, joka muodostui dinosaurusten aikana. Tämä tekee niistä ainutlaatuisia myös eurooppalaisessa mittakaavassa.
Tutkimuksen tulevaisuus
Ahvenanmaan mesotsoisten sedimenttien tutkimus on viime vuosina aktivoitunut. Åbo Akademin geologian laitos on yhdessä Helsingin yliopiston kanssa kartoittanut uusia esiintymiä erityisesti Eckerön länsipuolelta ja Lågskärin saaren ympäristöstä. Vuonna 2024 alkanut projekti pyrkii kokoamaan ensimmäistä kattavaa mikrofossiilikatalogia Ahvenanmaan jura- ja liitukauden kerrostumista.
Erityisen kiinnostava avoin kysymys on, voisiko alueelta löytyä lopulta selkärankaisten fossiileja — kalan luita, matelijoiden hampaita tai jopa lentäviä mesotsoisten matelijoiden (pterosaurusten) jäänteitä. Tilastollisesti se olisi mahdollista, mutta vaatii laajempaa kartoitusta. Toistaiseksi jokainen mikrofossiili on jo arvokas löytö Suomen mesotsoisesta arkistosta.
Suomen mesotsoinen historia laajemmin
Vaikka Ahvenanmaan kerrostumat ovat Suomen ainoita varsinaisia mesotsoisia sedimenttejä, alueella tapahtui mesotsoisella ajalla muutakin merkittävää. Mesotsoiset meteoriittikraatterit Lappajärvellä (78 mvs, myöhäisliitukausi) ja Paasselällä (231 mvs, myöhäistriaskausi) tarjoavat lisätietoa Suomen alueesta dinosaurusten aikana. Lappajärven kraatterin sedimenttitäyttö sisältää myös ajanjakson mikrofossiileja.
Mesotsoisella ajalla Suomi sijaitsi Pangea- ja myöhemmin Lauraasia-supermantereen pohjoisosassa. Alueen ilmasto vaihteli lämpimästä subtrooppisesta liitukauden alussa viileämpään lauhkeaan liitukauden lopulla. Triaskaudella alue oli pääosin kuiva ja autio, mutta jurakaudella merien laajeneminen toi rannikoille kosteamman ilmaston. Tämä kaikki tunnetaan kuitenkin lähinnä välillisten todisteiden kautta — geokemiallisista signaaleista, paleomagneettisesta orientaatiosta ja mannerten liikkeiden mallinnuksesta.
Useat tutkimukset ovat keskittyneet siihen, miksi Suomesta ei ole löydetty dinosauruksia. Vastaus on selkeä: kun mantereet kohosivat lopulta vedestä prekambri-kambrilla, Suomi nousi pysyvästi mannerolojen yläpuolelle. Sedimenttejä ei kerääntynyt fossiileiksi miljardien vuosien ajan. Dinosaurusten viimeiset jäänteet — jos niitä alueella oli — kuluivat pois jo aikoja sitten erosiossa.
Geologinen vierailu Ahvenanmaalla
Vaikka mesotsoisia sedimenttejä ei voi nähdä pinnalla (ne ovat merenpohjassa), Ahvenanmaa tarjoaa muutoinkin geologisesti rikkaan matkailukokemuksen. Geological Survey of Finland -opastauluja löytyy Eckerön kunnan alueelta, ja Lemböte kappeli -alue tarjoaa loistavia kallioperänäkymiä rapakivigraniittiin. Mariehamnin Ålands Museum esittää alueen geologista historiaa, mukaan lukien hieman mesotsoisten kerrostumien tietoa.
Erityisen mielenkiintoinen vierailukohde on Lumparn-järvi Ahvenanmaan keskellä — se on muinainen meteoriittikraatteri, jonka pohjalta on löydetty Suomen rikkaimpia trilobiittifossiileja kambrikaudelta. Yhdessä mahdollisten mesotsoisten löytöjen kanssa Ahvenanmaa muodostaa siten ainutlaatuisen kokonaisuuden: paikan, jossa on todisteita sekä 560 miljoonaa vuotta vanhasta meteoriittiosumasta että dinosaurusten aikaisesta meriympäristöstä. Mikään muu paikka Suomessa ei tarjoa vastaavaa geologisten aikakausien kirjoa yhdellä alueella.
Kansainvälinen merkitys ja vertailukohteet
Ahvenanmaan mesotsoiset jäänteet eivät ole pelkästään Suomen sisäinen erikoisuus, vaan ne ovat tärkeitä myös Pohjois-Euroopan geologian kontekstissa. Vastaavanlaisia, pieniä ja eristyneitä mesotsoisia sedimenttialueita on löydetty muutamia paikkoja Skandinaviasta — esimerkiksi Etelä-Ruotsin Skånesta (Kullenin alue), Tanskan Bornholmin saaresta ja Pohjois-Saksan rannikkoalueilta. Nämä kaikki ovat osa samaa muinaista Baltic Sea Basin -ympäristöä, jossa matalan meren ranta vaihteli mesotsoisen ajan ilmastomuutoksissa.
Vertailu näihin alueisiin auttaa täydentämään kuvan, jonka mesotsoisesta Itämeren alueesta saamme. Ruotsin Skånen jurakauden sedimentit sisältävät esimerkiksi paikallisia kasvifossiileja ja jopa dinosauruslöytöjä — toistaiseksi noin 200 miljoonan vuoden ikäisiä sauropodimaisten dinosaurusten jälkifossiileja. Tämä antaa toivoa, että Ahvenanmaalta voitaisiin teoriassa joskus löytää myös selkärankaisten jäänteitä, jos kerrostumia tutkitaan tarpeeksi systemaattisesti.
Suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset tutkijaryhmät tekevät säännöllistä yhteistyötä — vuonna 2025 alkanut Baltic Mesozoic Project kokoaa yhteen kaikki Pohjois-Euroopan pienet mesotsoiset esiintymät yhteen tietokantaan. Tämä auttaa tutkijoita näkemään kokonaiskuvan paremmin ja kohdistamaan kenttätutkimukset sinne, missä uusia löytöjä voi syntyä. Yhdessä Tanskan ja Ruotsin paremmin tunnettujen mesotsoisten kerrostumien kanssa myös Ahvenanmaa voi tulevaisuudessa nousta tärkeämmäksi vertailukohteeksi eurooppalaisessa geologisessa tutkimuksessa. Tämä tekisi Suomesta entistä merkittävämmän alueen myös dinosaurusten aikaisten meriympäristöjen tutkimukselle.
Tutustu myös: Itämeren synty – Suomen järvet – Suomen kallioperä ja vanhat tulivuoret – Lappajärven kraatteri – Hiidenkirnut – Spektroliitti – Talvivaara – DinojenMaailma Youtubessa