Jabalisaurus tethyensis – Tethyksen kalalisko – sata vuotta Aegirosaurukseksi luultu laji
Dino-kortti:
- Nimi: Jabalisaurus tethyensis
- Suomeksi: Tethyksen kalalisko (lempinimi; ei vakiintunutta suomenkielistä nimeä)
- Nimen merkitys: Jabalisaurus = suku, joka nimettiin meksikolaisen Sierra El Jabalí -paikan mukaan; tethyensis = muinaisen Tethys-meren mukaan
- Eli: Myöhäisjura (tithonkausi), noin 150 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Saksa (Plattenkalk-kalkkikivi, Solnhofenin seutu)
- Koko: Keskikokoinen ichthyosaurus (tarkka pituus epävarma)
- Ravinto: Kalat – saalisti lähellä veden pintaa
- Ryhmä: Ichthyosaurus eli kalalisko – merimatelija, EI dinosaurus
- Kuvaajat: Erin Maxwell ja työryhmä (2026)
- Erityistä: Toinen ichthyosauruslaji näistä kuuluisista kerrostumista yli sataan vuoteen; löytyi museokokoelmista
Jabalisaurus tethyensis oli merimatelija, joka ui Euroopan lämpimissä jurakauden merissä. Heti aluksi on hyvä tietää, ettei kyseessä ole dinosaurus: se oli ichthyosaurus eli kalalisko, delfiiniä muistuttava merimatelija, joka eli kokonaan vedessä. Tällaisia eläimiä kutsutaan joskus merihirviöiksi, mutta ne olivat dinosauruksista erillinen ryhmä.
Laji kuvattiin tieteellisesti vuonna 2026. Sen tarina on erikoinen: fossiilit olivat maanneet museoiden kokoelmissa vuosikymmeniä väärällä nimellä. Yli sadan vuoden ajan tutkijat luulivat, että kuuluisassa saksalaisessa Plattenkalk-kalkkikivessä oli vain yksi ichthyosauruslaji. Nyt tiedetään, että niitä oli ainakin kaksi. Tämä pieni tarkennus muuttaa yllättävän paljon käsitystä siitä, millaisia merimatelijoita jurakauden Euroopassa eli – ja miten laajalle ne olivat levinneet.
Nimi juontuu Tethys-merestä
Lajin nimi kertoo sekä sen sukulaisuudesta että kotimerestä. Sukunimi Jabalisaurus annettiin alun perin vuonna 2021 meksikolaiselle lajille, ja se juontuu Sierra El Jabalí -nimisestä paikasta Meksikossa. Tuo ensimmäinen laji, Jabalisaurus meztli, löytyi Coahuilan osavaltiosta, ja sen lajinimi tarkoittaa kuuta atsteekkien nahuatlin kielellä. Lajinimi tethyensis puolestaan viittaa muinaiseen Tethys-mereen, joka oli valtava trooppinen meri jurakaudella.
Juuri tämä nimi tekee lajista kiinnostavan. Tethyksen kalalisko löytyi nimittäin Saksasta, kaukana suvun ensimmäisestä, meksikolaisesta lajista. Se, että sama suku esiintyy sekä Euroopassa että Amerikassa, on tärkeä vihje siitä, miten laajalle nämä merimatelijat aikoinaan levisivät. Kahden mantereen väliä erotti tuolloin leveä, lämmin meri, jonka halki eläimet ilmeisesti kykenivät leviämään.
Sata vuotta väärällä nimellä
Jabalisaurus tethyensis on erinomainen esimerkki siitä, miten uusia lajeja piilee museoiden hyllyillä. Fossiilit oli aikoinaan luokiteltu kuuluviksi Aegirosaurus-sukuun, joka oli ainoa Plattenkalkista tunnettu ichthyosaurus. Vasta kun tutkijat kävivät vanhat näytteet huolellisesti läpi, kävi ilmi, että osa niistä olikin aivan eri eläin.
Vertailussa paljastui riittävästi eroja, jotta kyseessä oli tieteelle uusi laji. Erot näkyivät muun muassa kallon luiden muodossa ja hampaiden rakenteessa. Näin yksi kuuluisimmista fossiilialueista maailmassa sai uuden asukkaan yli vuosisadan tauon jälkeen. Samalla tutkimuksessa havaittiin viitteitä jopa kolmannesta, toistaiseksi nimeämättömästä ichthyosauruslajista samoista kerrostumista. Museokokoelmat osoittautuivat siis odotettua rikkaammiksi, ja vanhojen näytteiden uudelleentutkiminen tuotti kerralla useamman yllätyksen.
Saksan Plattenkalk – Archaeopteryxin kotikivi
Fossiilit ovat peräisin Saksan Plattenkalk-kerrostumista Solnhofenin seudulta. Tämä hienojakoinen kalkkikivi on yksi maailman kuuluisimmista fossiililöytöpaikoista, sillä juuri siitä on löytynyt myös ikoninen alkulintu Archaeopteryx.
Myöhäisjurakaudella aluetta peittivät lämpimät, matalat ja rauhalliset laguunit, joiden pohjalle eläimet hautautuivat poikkeuksellisen hyvin säilyneinä. Vähähappisessa pohjavedessä raadot eivät hajonneet nopeasti, joten fossiileihin tallentui usein hienoja yksityiskohtia. Saksan Plattenkalk on tuottanut valtavan määrän fossiileja kaloista ja hyönteisistä lentoliskoihin ja meressä eläneisiin matelijoihin. Tämä laji liittyy siis pitkään ja kuuluisaan löytöjen ketjuun, ja se ui samoissa vesissä, joiden yllä liiteli lentoliskoja ja alkulintuja.
Jabalisaurus tethyensis ja Tethyksen trooppinen fauna
Löydön suurin merkitys liittyy siihen, mitä se kertoo jurakauden merieläimistön leviämisestä. Aiemmin ajateltiin, että Amerikan puoleisilla merillä oli oma, muista poikkeava ichthyosaurusfaunansa. Nyt kuva muuttuu.
Kun Jabalisaurus tethyensis löytyi Saksasta, kävi ilmi, että sama suku esiintyi sekä Euroopassa että Meksikon seudulla. Itse asiassa näiltä kahdelta alueelta tunnetaan nyt kaksi läheistä lajiparia, mikä viittaa siihen, että lämmin, trooppinen Tethys-meren eläimistö oli levinnyt hyvin laajalle. Se poikkesi selvästi viileämpien alueiden, kuten Britannian, Huippuvuorten ja Argentiinan, faunasta. Aiemmin oli ajateltu, että Amerikan puoleinen alue olisi ollut oma, eristynyt keskuksensa, mutta uusi löytö kumoaa tämän. Näin yksi laji auttaa piirtämään kuvan koko muinaisen valtameren eläimistön jakautumisesta lämpimiin ja viileisiin vyöhykkeisiin.
Kalan perässä lähellä pintaa
Vaikka lajista ei tunneta kaikkea, sen elintavoista voidaan päätellä yhtä ja toista. Tutkijoiden mukaan Jabalisaurus tethyensis saalisti kaloja lähellä veden pintaa. Se oli virtaviivainen ja nopea uimari, kuten ichthyosaurukset yleensä.
Kuono ja hampaat sopivat liukkaiden ja nopeiden saaliiden pyydystämiseen. Eläin kuului ophthalmosaurideihin, ichthyosaurusten menestyneeseen ryhmään, jolle olivat tyypillisiä erityisen suuret silmät. Suuret silmät antoivat hyvän näön, mikä oli hyödyllistä saalistettaessa kirkkaissa mutta myös hämärämmissä vesissä. Virtaviivainen ruumis ja voimakas pyrstö tekivät siitä tehokkaan uimarin, joka pystyi liikkumaan nopeasti kalaparvien perässä. Todennäköisesti se saalisti erityisesti pieniä, nopealiikkeisiä luukaloja, joita jurakauden lämpimässä meressä riitti runsaasti.
Mikä ichthyosaurus oli?
Ichthyosaurukset eli kalaliskot olivat merimatelijoita, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan delfiinejä tai kaloja, vaikka olivat matelijoita. Ne eivät olleet dinosauruksia, vaan oma merieläinten ryhmänsä, joka oli sopeutunut elämään kokonaan avomerellä.
Ne hengittivät ilmaa mutta synnyttivät poikasensa elävinä veden alla eivätkä koskaan nousseet maalle. Ichthyosaurukset ilmestyivät jo triaskaudella ja menestyivät kymmeniä miljoonia vuosia, kunnes ne katosivat liitukauden kuluessa jo ennen suurta joukkotuhoa. Ophthalmosauridit, joihin tämä laji kuului, olivat yksi ryhmän viimeisistä ja menestyneimmistä haaroista jura- ja liitukaudella. Ne olivat suurisilmäisiä, avomerellä eläneitä saalistajia, jotka levisivät lähes kaikkiin maailman meriin ja hallitsivat niitä pitkään.
Miksi löytö on tärkeä
Jabalisaurus tethyensis muistuttaa, että merkittäviä löytöjä voi tehdä myös museon kokoelmissa, ei vain maastossa. Joskus uusi laji on jo kaivettu ja tallessa – se vain odottaa, että joku tunnistaa sen oikein.
Löytö on tärkeä myös siksi, että se muuttaa käsitystä jurakauden merien eläimistöstä. Yhden lajin tunnistaminen osoitti, ettei kuuluisinkaan fossiilialue ole vielä täysin tutkittu, ja että trooppisen Tethys-meren matelijat olivat levinneet laajemmalle kuin oli luultu. Näin pieni tarkennus museon laatikossa avaa ikkunan koko muinaisen valtameren maailmaan.
Usein kysytyt kysymykset
Oliko Jabalisaurus dinosaurus?
Ei ollut. Se oli ichthyosaurus eli kalalisko, merimatelija. Ichthyosaurukset eivät olleet dinosauruksia, vaan oma erillinen ryhmänsä, joka eli kokonaan meressä.
Milloin ja missä se eli?
Se eli myöhäisellä jurakaudella, tithonkaudella, noin 150 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit löytyivät Solnhofenin seudun Plattenkalk-kalkkikivestä Saksasta.
Miksi se on erityinen?
Se on toinen ichthyosauruslaji, joka on tunnistettu näistä kuuluisista kerrostumista yli sataan vuoteen. Aiemmin fossiilit oli luultu Aegirosaurukseksi, mutta tarkempi tutkimus paljasti uuden lajin.
Mitä se söi?
Se saalisti kaloja lähellä veden pintaa. Virtaviivaisena ja suurisilmäisenä se oli nopea ja tarkkanäköinen saalistaja.
Miksi löytö on tärkeä?
Se osoittaa, että sama trooppinen ichthyosaurusfauna oli levinnyt sekä Euroopan että Amerikan seudun merille, mikä muuttaa käsitystä jurakauden merieläimistön leviämisestä.
