Suomen lähimmät dinosauruslöydöt — viisi paikkaa naapurustosta
Suomesta itsestä ei ole löydetty dinosaurusten fossiileja, mutta naapurimaista löytyy yllättävän rikas ja kasvava aineisto. Suomen lähimmät dinosauruslöydöt sijaitsevat hyvinkin laajalla alueella — Etelä-Ruotsista Tanskan Bornholmiin, Norjan Svalbardiin, Pohjanmeren öljykenttiin ja jopa Grönlantiin asti. Tämä on hyödyllinen muistutus, että Pohjola oli mesotsooisen kauden aikana täysin erilaista kuin tänään — paikoin trooppista viidakkoa, paikoin lämmintä merta.
Miksi Suomesta ei löydy
Suomi on prekambrinen — sen kallioperä on yli 1,8 miljardia vuotta vanha, paljon vanhempaa kuin dinosaurukset (joiden aikakausi oli 230–66 mya). Triaskauden, jurakauden ja liitukauden aikana Suomen alue oli korkealla maankohouman päällä, ja sedimenttejä, joissa dinosaurusten luut olisivat säilyneet, on harvoin syntynyt.
Tämän lisäksi jääkaudet (erityisesti viimeisin 100 000–10 000 vuotta sitten) ovat kuorineet mahdollisia sedimenttikerroksia. Suomi on geologisesti vanha — ja sedimenttinen aineisto, joka voisi sisältää dinosauruksia, on poissa.
Ruotsin Skåne — lähimmät jurakausi-fossiilit
Suomen lähimmät dinosauruslöydöt sijaitsevat Ruotsin Skånessa, Etelä-Ruotsissa. Etäisyys Helsingistä on noin 600 km länteen. Skånessa on löytynyt:
- Grallator-jäljet — petoteropodien jälkiä, todennäköisesti Dilophosauruksen kaltaiselta lajilta (varhaisjurakausi, n. 200 mya)
- Plateosaurus-luut — myöhäistriaskausi (n. 215 mya), Helsingborgin alueella
- Dilophosaurus-jälkiä — Sala ja Vallåkran muodostumat
Skånen fossiileja löytyy lähinnä Bjuvin ja Helsingborgin alueilta, missä myöhäistriaskauden ja varhaisjurakauden hiili- ja kivihiilikerrostumat ovat säilyneet.
Tanskan Bornholm — Pohjoismaiden ainoa dinosauruslaji
Toinen Suomen lähimpiä dinosauruslöytöjä sijaitsee Tanskan Bornholmin saarella Itämerellä. Tämä on erityisen tärkeä paikka, koska sieltä on löytynyt Pohjolan ainoa nimetty dinosauruslaji.
Dromaeosauroides bornholmensis kuvattiin Per Christiansenin ja Niels Bondein toimesta vuonna 2003. Holotyyppi on yksi hammas, jonka löysi Per Gravesen Robbedalen-muodostumasta. Hammas on n. 140 miljoonaa vuotta vanha (varhaisliitukausi, Berriasian).
Dromaeosauroides oli dromaeosauridi-saalistaja, sukulainen Velociraptorille. Sen koko arvioidaan olleen noin 3 metriä pitkä — Deinonychuksen tyyppinen pieni-keskikokoinen peto. Tämä on ainutlaatuinen löytö, sillä se on mahdollisesti vanhin tunnettu dromaeosauridi koko Euroopassa.
Bornholm tarjoaa muutakin
Bornholmin Robbedalen-muodostuma on tuottanut myös:
- Erilaisia hadrosauridien hampaita (varhaisliitukausi)
- Ornithischian-fossiileja
- Sauropodi-jäänteitä — joita on alustavasti kutsuttu nimellä ”Titanosaurus” (tämä on epävirallinen nimi)
- Krokotiilejä, kilpikonnia, simpukoita
Yhdessä nämä muodostavat Pohjolan rikkaimman dinosaurus-aikaisen fossiilipaikan.
Norjan Svalbard — meriliskoaarteet
Suomen lähimmät dinosauruslöydöt eivät rajoitu vain mantereiseen Skandinaviaan. Norjan Svalbardilla (Huippuvuoret), kaukana pohjoisessa, on poikkeuksellinen jurakauden ja liitukauden meriliskojen kerrostuma. Sieltä on löytynyt:
- Plesiosaureja ja iktyosaureja — meriselkärankaisia
- Pliosaureja, jotka olivat aikansa huippumeripetoja — Pliosaurus funkei (”Predator X”) oli 10–15 m pitkä
- Krokotyyppisiä matelijoita
Vaikka nämä eivät teknisesti ole dinosauruksia (meriliskot olivat erillinen sukulinja), ne edustavat dinosaurusten aikakautta ja niiden ekologista kontekstia. Svalbardin Janusfjellet- ja Slottsmøya-muodostumat ovat tuottaneet kymmeniä fossiileja.
Pohjanmeri — Snorre-öljykenttä 1997
Yksi kiehtovimpia löytöjä on Plateosaurus, joka löydettiin Snorre-öljykentältä Pohjanmereltä vuonna 1997 öljyporausnäytteistä. Tämä noin 2,5 km syvällä merenpohjan alla oleva fossiili on maailman syvin tunnettu dinosauruslöytö — todiste siitä, että Pohjola oli triaskauden aikana mannerten välistä lämmintä rantaa.
Vaikka näyte oli pieni (vain pari nikamaa), sen tunnistettiin kuuluvan Plateosaurukseen, varhaiseen sauropodomorfiin, joka eli n. 215 mya. Tämä on Saksan, Sveitsin ja Ranskan klassisten Plateosaurus-löytöjen pohjoinen vastine.
Itä-Grönlanti — Issi saaneq mengai (2021)
Suomen lähimmät dinosauruslöydöt -listassa myös Itä-Grönlanti on tärkeä. Vuonna 2021 Beccari ym. kuvasivat Diversity-lehdessä uuden lajin: Issi saaneq mengai.
Tämä noin 215 miljoonaa vuotta vanha laji on Grönlannin ensimmäinen nimetty dinosaurus. Issi saaneq mengai oli varhainen sauropodomorfi — pitkäkaulainen kasvinsyöjä, joka eli triaskauden Pangean pohjoisrannoilla. Sen nimi tarkoittaa grönlanniksi ”kylmän luun perustusta” — viittaus tutkimusalueen jäätikkömaisemaan.
Yhteenveto
Joten Suomen lähimmät dinosauruslöydöt jakautuvat viiteen pääpaikkaan:
- Skåne, Ruotsi (n. 600 km Helsingistä) — Plateosaurus, Grallator-jäljet
- Bornholm, Tanska — Dromaeosauroides bornholmensis (Pohjolan ainoa nimetty laji)
- Svalbard, Norja — ichthyosaurit ja plesiosaurit
- Snorre-öljykenttä, Pohjanmeri — Plateosaurus (1997)
- Itä-Grönlanti — Issi saaneq (2021)
Joten vaikka Suomen pinta ei sisällä dinosauruksia, naapurimaissamme on rikas ja kasvava paleontologinen aineisto. Pohjola oli triaskauden ja liitukauden aikana trooppisten viidakkojen ja merien aluetta — kovin erilaista kuin tänään.
Saksan rooli — välillinen mutta tärkeä
Vaikka Saksa on jo Skandinavian eteläpuolella, sen myöhäisjurakauden Solnhofenin kalkkikivimuodostumat ovat olleet keskeinen ikkuna Pohjois-Euroopan mesotsooiseen ekologiaan. Archaeopteryx lithographica löytyi Solnhofenista vuonna 1861, ja siitä lähtien sieltä on dokumentoitu kymmeniä lajeja. Solnhofen oli silloin kapea trooppinen laguuni, jonka pohjamutaan eläimet hautautuivat upoamalla ohuena kerroksena. Tämä on yksi maailman tunnetuimpia Konservat-Lagerstätte-paikkoja, ja se sijaitsi mesotsooisella kaudella aivan Pohjois-Euroopan kynnyksellä — käytännössä Suomen lähimmät dinosauruslöydöt naapurustosta jatkuvat luontevasti Saksan suuntaan.
Kanadan analogiat — sama leveysaste
Mielenkiintoinen vertailupiste on Kanadan Alberta, jonka liitukauden Dinosaur Provincial Parkin esiintymät ovat samoilla leveysasteilla, joilla Suomi olisi mesotsooisella kaudella ollut. Vaikka mannerlaattojen liike on muuttanut geologiaa peruuttamattomasti, paleoekologinen vertailu antaa kuvaa siitä, millaisia eläimiä Suomen alueella olisi mahdollisesti elänyt, jos sedimenttejä olisi syntynyt — pieniä ornithopodeja, varhaisia tyrannosauroideja ja monenlaisia ankannokkaisia.
Tulevaisuuden löytöjä?
On täysin mahdollista, että uusia löytöjä tehdään lähivuosina. Itämeren pohjasedimentit, Suomen ja Ruotsin välisen merialueen porausnäytteet sekä Norjan rannikkokerrostumat saattavat tarjota uusia paloja palapeliin. Geologit ja paleontologit ympäri Pohjolaa tekevät jatkuvaa työtä — uusi jokaisen vuosikymmenen löytö muuttaa kuvaa.
Suomen geologinen tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt yhteistyötä naapurimaiden tutkijoiden kanssa Itämeren alueen mesotsooisten sedimenttien kartoittamisessa. Vaikka työ etenee hitaasti, jokainen porausnäyte tuo uutta tietoa siitä, mitä Pohjolan alueella tapahtui dinosaurusten aikana. Naapurustomme paleontologiset löydöt voivat tulevaisuudessa siirtyä lähemmäs kotia, mikäli sopivia kerrostumia onnistutaan tunnistamaan. Tämä toivo elää erityisesti merialueiden pohjasedimenttien parissa, jotka eivät ole olleet jääkausien suoran vaikutuksen alaisia samalla tavalla kuin maa-alueet.
Tutustu myös: Dinosaurusten historiaan · DinojenMaailma Youtubessa