Mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa — mesotsooisen kauden pienet asukkaat
Kun ajattelemme dinosauruksia, mieleemme tulevat lähinnä jättiläiset — tyrannosaurus, brontosaurus, triceratops. Mutta dinosaurusten maailmassa elivät myös pienemmät, mutta valtavasti runsaammat olennot: hyönteiset. Mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa? Tämä on kiehtova kysymys, johon vastauksen antavat erityisesti meripihkasta löytyneet säilöneet fossiilit.
Hyönteisten fossilisoitumisen kannalta otollisinta ovat olleet meripihka-hartsipalat, joihin pieniä eliöitä on tarttunut puiden hartsivuodoista. Birmasta (Burma, n. 99 mya, varhaisliitukausi), Baltian alueelta (n. 50 mya) ja Dominikaanisesta tasavallasta (n. 20–25 mya) on löytynyt valtavia määriä meripihka-fossiileja. Birmalaisesta meripihkasta löytyy mesotsooisen kauden hyönteisiä — niitä lajeja, jotka todella elivät dinosaurusten kanssa.
Termiitit — ekosysteemien insinöörit
Mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa? Yksi varhaisimmista ja merkittävimmistä ryhmistä oli termiitit. Heid ym. (2010) ovat osoittaneet, että termiittien sukulinja erosi torakoista jo trias-jurakauden vaihteessa, noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Liitukaudella termiitit olivat jo monimuotoisia ja niillä oli kehittynyt sosiaalinen rakenne — sama, jota näemme nykyisilläkin.
Birmalaisesta meripihkasta on löydetty fossiloituneita termiittejä, mukaan lukien sotureita ja työläisiä. Tämä tarkoittaa, että monimutkainen kastijako oli jo silloin olemassa. Dinosaurusten aikaisten metsien lattialla ja kantojen sisällä eli miljardeja termiittejä — niiden tärkeys orgaanisen aineksen hajoittajana on ollut keskeinen.
Muurahaiset ja mehiläiset
Muurahaiset ilmestyivät myöhemmin. Vanhimmat muurahaisfossiilit ovat noin 99 miljoonaa vuotta vanhoja, ja ne kuuluvat sukuun Sphecomyrma. Tämä laji edustaa muurahaisten alkua — vasta liitukauden lopulla muurahaiset alkoivat monimuotoistua.
Mehiläiset olivat myös liitukauden tulokkaita. Vanhin mehiläinen, Melittosphex burmensis, on n. 100 miljoonaa vuotta vanha, ja se on löydetty birmalaisesta meripihkasta. Tämä ajoittuu samaan aikaan kuin kukkivien kasvien (Angiospermae) räjähdysmäinen monimuotoistuminen — koevoluutio kukan ja mehiläisen välillä alkoi todennäköisesti juuri silloin.
Sudenkorennot — taivaan jättiläiset
Sudenkorennot olivat dinosaurusten aikana paljon suurempia kuin nykyään. Vaikka karbonikauden 70 cm siipivälit (Meganeura) olivat jo historiaa, jurakauden ja liitukauden sudenkorennot saattoivat saavuttaa 30–40 cm siipivälin — kuin nykyiset isoimmat lentolaitteet. Ne olivat taitavia ilmasaalistajia, jotka pyydystivät pienempiä hyönteisiä lennossa.
Saksan Solnhofenin kalkkikivessä (n. 150 mya) on säilynyt erinomaisia sudenkorento-fossiileja. Sama paikkakunta on tunnettu Archaeopteryxistä — eli sudenkorennot lensivät juuri silloin, kun ensimmäiset linnumaiset dinosaurukset opettelivat lentämään.
Kovakuoriaiset — Coleoptera räjähti
Kovakuoriaiset (Coleoptera) muodostavat tänään noin 40 % kaikista hyönteislajeista — niitä on enemmän kuin mitään muuta eläinryhmää. Mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa? Vastauksessa kovakuoriaiset olivat keskeisin ryhmä. Niiden monimuotoistuminen tapahtui jo permikaudella ja jatkui koko mesotsooisen kauden ajan.
Liitukautisesta meripihkasta on löydetty satoja eri kovakuoriaislajeja: sarvijääriä, lehtikuoriaisia, lukinkääpiöitä ja muita. Monet niistä syövät puita ja muita kasveja, ja niiden olisi pitänyt olla olennainen ravinto pienille teropodeille ja varhaisille linnuille.
Korennot ja yöperhoset
Liitukaudella ilmestyivät ensimmäiset perhoset ja yöperhoset (Lepidoptera). Vanhimmat tunnetut perhosfossiilit ovat noin 200 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta varsinainen monimuotoistuminen tapahtui liitukauden lopulla kukintakasvien rinnalla.
Perhoset olivat yksi ekosysteemin tärkeimpiä pölyttäjiä, ja niiden evoluutio liittyi tiiviisti kasvien siemenkasvien menestykseen. Mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa — perhoset olivat mukana, mutta vielä pieninä ja vaatimattomina verrattuna nykyiseen monimuotoisuuteen.
Verenimijät — hyttysiä jo silloin
Liitukautisessa meripihkassa on löydetty fossilisoituneita hyttysiä, jotka ovat ottaneet juuri verta dinosauruksilta. George ja Roberta Poinarin tutkimukset (2007) osoittivat hyttysen vatsasta dinosaurus-DNA:n jäänteitä — kuvaa, joka inspiroi Jurassic Parkin käsikirjoitusta.
Tietysti todellisuus ei vastaa elokuvaa: hyttysten vatsasisältö ei sisällä riittävän eheää DNA:ta dinosauruksen kloonaamiseen. Mutta se kertoo karusta totuudesta — dinosauruksilla oli punkkeja, hyttysiä ja loisia kuten nykyisilläkin eläimillä. Niiden elämä ei ollut steriiliä taistelukenttää, vaan täynnä pieniä häiritsijöitä.
Mitä tämä kertoo ekosysteemistä?
Kysymykseen mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa vastaaminen paljastaa, että mesotsoinen ekosysteemi oli käytännössä sama kuin nyt — hyönteiset olivat pohjakerros, kasvit toinen kerros, pienet selkärankaiset kolmas, ja suuret dinosaurukset huippukerros. Hyönteiset olivat dinosaurusten ekologisessa kontekstissa korvaamattomia: pölyttäjinä, hajottajina, ravintona ja parasiittinä.
Liitukauden loppu — asteroidi-isku 66 mya — tappoi suuret dinosaurukset, mutta hyönteiset selvisivät pääosin. Niiden pieni koko, kyky kaivautua piiloon ja munia, ja kyky elää lyhyellä ravinnolla turvasivat niille jatkuvuuden. Tämä on muistutus siitä, että evoluutiollisessa selviytymisessä pienuus voi olla suuri etu.
Coprolit-tutkimuksia — hyönteiset dinosaurusten ulosteessa
Yksi tutkimuksen kiehtovista alueista on koproliittien — fossiloituneiden ulosteiden — analyysi. Qvarnström ym. (2019, PLOS ONE) tutkivat Puolasta löydettyjä myöhäistriaskauden koproliitteja ja löysivät niistä kovakuoriaisten paloja. Tämä todistaa, että pienet teropodit söivät kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä — niistä tuli osa ravintoketjun perustaa.
Coprolit-tutkimukset osoittavat myös, että jotkin dinosaurukset olivat suoria hyönteissyöjiä. Pieni Shuvuuia deserti (alvarezsauridi Mongoliasta) söi todennäköisesti termiittejä — sen pitkät, ohuet etusormet sopivat termiittikekojen kaivamiseen, kuten nykyajan muurahaiskarhuilla. Tämä yhteys hyönteisten ja erikoistuneiden teropodien välillä paljastaa, miten monimuotoinen mesotsoinen ekosysteemi oli.
Sosiaaliset hyönteiset evoluutiokokeena
Termiittien, muurahaisten ja mehiläisten sosiaalisuus kehittyi juuri dinosaurusten aikana. Tämä on yksi luonnon merkittävimpiä evoluutiollisia keksintöjä — eusosiaalisuus, jossa eri kastit täydentävät toisiaan. Liitukauden meripihkasta löydetyt fossiilit osoittavat, että tämä järjestelmä oli toimiva jo silloin. Niinpä kun pohditaan mitkä hyönteiset elivät dinosaurusten kanssa, vastaus ulottuu paitsi yksilöihin myös kokonaisiin yhteisöihin — termiittikekojen, muurahaispesien ja mehiläiskuningattarien valtakuntiin. Näiden sosiaalisten hyönteisten ekologinen vaikutus oli valtava: ne käsittelivät orgaanista ainesta, pölyttivät kasveja ja muodostivat ravinnon perusteen useille pienille dinosauruksille ja varhaisille linnuille.
Hyönteissalaisuudet meripihkassa
Vuonna 2017 julkaistu Bao ym. tutkimus paljasti birmalaisesta meripihkasta liitukautisen lintujen siipiä — eikä mistä vaan, vaan niiden joukosta löytyi hyönteisten loisten merkkejä. Punkit, jotka olivat tarttuneet höyheniin, säilyivät täydellisesti hartsissa. Tämä on osoitus siitä, että jo silloin oli olemassa monimutkainen verkosto hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten välillä — täysin nykyisten ekosysteemien kaltainen.
Tutustu myös: Dinosaurusten historiaan · DinojenMaailma Youtubessa