Austroraptor cabazai – Eteläraptori – Etelä-Amerikan jättiraptori
Dino-kortti:
- Nimi: Austroraptor cabazai
- Suomeksi: Eteläraptori
- Nimen merkitys: ”Etelän ryöstäjä” (latinan auster = etelätuuli + raptor = ryöstäjä); lajinimi kunnioittaa paikallisen museon perustajaa
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 70 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Argentiina (Río Negro, Allen-muodostuma, Bajo de Santa Rosa)
- Pituus: Noin 5–6 metriä
- Paino: Arviolta 300–520 kiloa
- Ruokavalio: Lihansyöjä, mahdollisesti kalansyöjä
- Tunnusmerkit: Suurimpia eteläisen pallonpuoliskon raptoreita, pitkä matala kuono, lyhyet etujalat, sahaamattomat kartiohampaat – aito dinosaurus
Austroraptor cabazai on yksi paleontologian kiehtovimmista raptoreista. Se oli myöhäisen liitukauden suuri petodinosaurus Argentiinasta. Suomeksi se tunnetaan nimellä Eteläraptori.
Tämä eläin oli aito dinosaurus, tarkemmin petodinosaurus eli teropodi. Se kuului unenlagiineiksi kutsuttuun eteläiseen, gondwanalaiseen raptorisukulinjaan. Tämä peto oli poikkeuksellisen suuri kokoluokassaan, todellinen jättiläinen sukulaistensa joukossa.
Aikuinen yksilö oli arviolta viidestä kuuteen metriä pitkä. Painoarviot vaihtelevat noin 300 ja 520 kilon välillä. Se oli siis huomattavan kookas ja vaikuttava saalistaja oman aikansa ekosysteemissä.
Kyllä, suuri raptori-petodinosaurus
Tämä peto oli yksiselitteisesti dinosaurus. Se kuului petodinosauruksiin ja tarkemmin niin sanottuihin raptoreihin. Näin Austroraptor cabazai kuului petoihin, jotka olivat lintujen läheisiä sukulaisia.
Se oli yksi suurimmista tunnetuista eteläisen pallonpuoliskon pedoista. Useimmat tällaiset pedot olivat pieniä, mutta tämä laji oli poikkeuksellisen suuri. Se oli itse asiassa suurin Gondwanasta tunnettu lintujen sukuinen peto.
Sen asema dinosauruksena on täysin kiistaton. Se oli teropodidinosaurus riippumatta tarkasta sukulaisuudestaan. Juuri tämä tekee siitä arvokkaan tutkimuskohteen.
Yksi suurimmista raptoreista
Eläimen tärkein merkitys on sen poikkeuksellinen koko. Useimmat raptorit olivat varis- tai kalkkunan kokoisia. Tämä peto oli niihin verrattuna jättiläinen.
Vain harvat tämän ryhmän jäsenet ylsivät vastaavaan kokoon. Niihin kuuluivat eräät Pohjois-Amerikan ja Mongolian suuret lajit. Tämä peto edusti eteläisen pallonpuoliskon suurinta linjaa.
Suuri koko teki siitä alueensa merkittävän pedon. Se ei kuitenkaan ollut alueensa suurin huippusaalistaja. Sen rinnalla eli vielä suurempia petodinosauruksia.
Se osoittaa, etteivät kyseiset pedot olleet vain pieniä saalistajia. Jotkut sukulinjat kehittivät huomattavan suuren koon. Tämä peto on tästä paras esimerkki.
Pitkä matala kuono
Tämän pedon tunnusomaisin piirre on sen pitkä ja matala kuono. Kallo oli noin 80 senttimetriä pitkä ja kapea. Se poikkesi selvästi näiden petojen tyypillisestä kallosta.
Useimmilla sukulaisilla kallo oli lyhyempi ja korkeampi. Eteläraptorilla se oli pitkänomainen ja matala. Tämä antoi sille hyvin omaleimaisen ulkomuodon.
Kallon rakenne muistutti joiltakin osin muita lähisukuisia petoja. Se ei ollut tyypillinen tällaisen pedon kallo. Juuri tämä teki lajista erityisen kiinnostavan tutkijoille.
Lyhyet etujalat
Toinen poikkeuksellinen piirre on sen lyhyet etujalat. Olkaluu oli alle puolet reisiluun pituudesta. Tämä on epätavallista tällaiselle pedolle.
Useimmilla sukulaisilla etujalat olivat pitkät ja tarttumiseen sopivat. Niitä käytettiin saaliin kiinniottoon. Eteläraptorilla etujalat olivat sen sijaan selvästi lyhentyneet.
Vain harvoilla muilla sukulaisilla on yhtä lyhyet etujalat. Lyhyitä etujalkoja on toisinaan verrattu suuriin tyrannosaureihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole sukulaisuus vaan samankaltaisen rakenteen itsenäinen kehittyminen.
Lyhyiden etujalkojen merkitys on yhä avoin kysymys. Mahdollisesti pää ja leuat hoitivat saaliin kiinnioton ilman etujalkojen apua. Tällainen gondwanalainen raptori saattoi siis saalistaa eri tavalla kuin sukulaisensa.
Hampaat ja kalansyöntihypoteesi
Eläimen hampaat olivat pieniä ja kartiomaisia. Niissä ei ollut sahalaitoja, toisin kuin tyypillisillä sukulaisilla. Hampaiden pinnassa oli pitkittäisiä uurteita.
Tällaiset hampaat eivät sovi hyvin lihan repimiseen. Sen sijaan ne sopivat liukkaan saaliin tarkkaan kiinniottoon. Rakenne muistuttaa silmiinpistävästi tunnettujen kalansyöjäpetojen hampaita.
Tämän vuoksi suosituin tulkinta on, että laji söi ainakin osittain kalaa. Pitkä kapea kuono sopisi hyvin kalan pyyntiin. Myös lyhyet etujalat sopivat tähän tulkintaan.
Suoraa todistetta kalansyönnistä ei kuitenkaan ole löydetty. Vatsasisällöstä ei tunneta esimerkiksi kalanruotoja. Niinpä laji saattoi yhtä hyvin olla pieneläinten saalistaja tai sekasyöjä.
Gondwanan oma raptorilinja
Tämä peto kuului unenlagiineiksi kutsuttuun ryhmään. Tämä oli eteläisen pallonpuoliskon oma petosukulinja. Sen jäseniä tunnetaan etenkin Etelä-Amerikasta.
Useimmat ryhmän jäsenet olivat melko pieniä. Niitä on löytynyt myös muualta entisen eteläisen suurmantereen alueelta. Esimerkiksi Madagaskarilta tunnetaan ryhmään luettu laji.
Tämä linja kehittyi erillään pohjoisen sukulaisista. Eteläiset ja pohjoiset pedot erosivat toisistaan monin tavoin. Tällainen gondwanalainen raptori edustaa juuri tätä eteläistä kehitystä.
Sen valtava koko on ryhmässä poikkeuksellinen. Useimmat sen sukulaiset olivat paljon pienempiä. Suuri koko saattoi liittyä juuri lyhyiden etujalkojen kehittymiseen.
Kiistelty sukulaisuus
Eläimen tarkka asema sukupuussa on yhä kiistelty. Perinteisesti se on luettu raptoreihin eli dromaeosaurideihin. Sen oma alaryhmä on kuitenkin epävarmimmin tuettu.
Jo varhain esitettiin, että ryhmä olisi lähempänä lintuja kuin muita raptoreita. Myöhemmin se liitettiin osaksi raptoreita. Tätä tulkintaa monet tutkimukset ovat seuranneet.
Tuoreemmissa tutkimuksissa on jälleen esitetty toisenlainen näkemys. Niiden mukaan ryhmä saattaa kuulua lintujen kantaryhmään. Lopullista vastausta ei ole vielä saavutettu.
Joka tapauksessa kyseessä oli teropodi ja lintujen läheinen sukulainen. Sen asema dinosauruksena ei muutu tulkinnan mukana. Kiista koskee vain sen tarkkaa sijaintia sukupuussa.
Patagonian myöhäisliitukausi
Tämän pedon fossiilit löytyivät Patagonian alueelta Argentiinasta. Ne tulivat Allen-muodostuman kerrostumista. Alue oli myöhäisellä liitukaudella lämmin mutta ei trooppinen.
Ympäristö oli laaja jokitasanko ja rannikkoseutu. Siellä oli runsaasti vettä ja monenlaista elämää. Tämä sopii hyvin yhteen kalansyöntihypoteesin kanssa.
Samassa ympäristössä eli suuria pitkäkaulaisia kasvinsyöjiä. Lisäksi alueella eli paikallisia huippupetoja ja ankannokkaisia kasvinsyöjiä. Myös lentäviä matelijoita ja varhaisia lintuja tunnetaan samalta seudulta.
Tällainen gondwanalainen raptori eli siis monilajisessa ympäristössä. Se täytti oman ekologisen lokeronsa muiden petojen rinnalla. Erikoistunut anatomia auttoi sitä välttämään suoraa kilpailua.
Etelän ja pohjoisen erot
Liitukauden lopulla Etelä-Amerikan ekosysteemit erosivat pohjoisesta. Pohjois-Amerikassa huippupetoina toimivat suuret tyrannosauridit. Etelä-Amerikassa tämän roolin täyttivät aivan toisenlaiset pedot.
Eteläisillä alueilla suurimpia petoja olivat sarvipäiset abelisauridit ja megaraptorit. Suuria tyrannosaureja ei näillä alueilla ollut. Tämä teki eteläisistä ekosysteemeistä omaleimaisia.
Tämän kaltaiset suuret pedot täyttivät keskikokoisen erikoissaalistajan roolia. Pohjoisessa vastaavaa lokeroa ei täyttänyt samanlainen raptori. Tämä korostaa eteläisten ekosysteemien ainutlaatuisuutta.
Löytö ja tutkimus
Holotyyppi kerättiin Patagoniasta 2000-luvun alussa. Sen löysi argentiinalainen tutkimusryhmä. Laji kuvattiin tieteellisesti vuonna 2008 argentiinalaisten tutkijoiden toimesta.
Holotyyppi sisältää osia kallosta, leuoista ja muusta luustosta. Myöhemmin samaan lajiin liitettiin toinen, hieman pienempi yksilö. Se täydensi kuvaa eläimen rakenteesta.
Lajia on tutkittu lisää myöhemmissä julkaisuissa. Erityisesti tuore uudelleenkuvaus on tarkentanut sen anatomiaa. Uudet menetelmät, kuten luiden sisärakenteen kuvantaminen, ovat tuoneet lisää tietoa.
Vahva mutta ketterä
Tämä eläin oli kookas mutta rakenteeltaan melko hoikka. Sen takajalat olivat pitkät ja sopivat liikkumiseen. Tämä viittaa kohtalaisen nopeaan ja ketterään saalistajaan.
Hoikat takaraajat olivat ryhmälle tyypillisiä. Niiden rakenne muistutti pienempiä sukulaisia. Suuresta koostaan huolimatta eläin saattoi liikkua ripeästi.
Ketteryys oli hyödyllistä nopeaa saalista pyydettäessä. Yhdessä pitkän kuonon kanssa se teki pedosta tehokkaan. Tämä peto yhdisti koon ja nopeuden.
Erikoistunut saalistaja
Eläimen koko anatomia viittaa erikoistuneeseen saalistustapaan. Pitkä kuono, pienet hampaat ja lyhyet etujalat muodostavat selkeän kokonaisuuden. Yhdessä ne kertovat pedosta, joka poikkesi tavallisista raptoreista.
Tällainen rakenne sopii hyvin nopean ja liukkaan saaliin pyyntiin. Pää ja leuat tekivät suurimman osan työstä. Etujalkoja ei juuri tarvittu saaliin käsittelyyn.
Erikoistuminen auttoi välttämään kilpailua muiden petojen kanssa. Eläin pystyi hyödyntämään ravintoa, jota muut eivät tavoittaneet. Tämä antoi sille oman paikkansa ekosysteemissä.
Lähellä lintuja
Se kuului paraviin, samaan laajaan ryhmään kuin linnut. Tämän vuoksi sen sukulaisuus lintuihin on erityisen läheinen. Osa tutkijoista pitää sitä jopa lintujen kantaryhmän jäsenenä.
Monet sen piirteet muistuttavat lintuja. Kevyt rakenne ja tietyt luiden piirteet ovat tästä esimerkkejä. Raja raptoreiden ja varhaisten lintujen välillä on häilyvä.
Tämä tekee siitä tärkeän lintujen alkuperän tutkimuksessa. Se auttaa ymmärtämään, miten linnut kehittyivät petodinosauruksista. Eteläiset löydöt ovat tässä erityisen arvokkaita.
Kookas sukulinjassaan
Tämä peto oli kokoluokassaan poikkeuksellinen. Useimmat sen sukulaiset olivat varis- tai kalkkunan kokoisia. Tämä peto oli niihin verrattuna valtava.
Suuri koko liittyi mahdollisesti sen erikoistuneeseen elämäntapaan. Suurempi peto saattoi tavoittaa erilaista saalista. Samalla se kykeni puolustautumaan paremmin muita petoja vastaan.
Koon kasvu saattoi olla yhteydessä myös lyhyiden etujalkojen kehittymiseen. Suurilla pedoilla etujalkojen merkitys väheni usein. Tämä yhteys on havaittu joillakin muillakin sukulaisilla.
Eteläraptorin perintö
Tämä laji on yksi paleontologian kiehtovimmista petodinosauruksista. Sen poikkeuksellinen koko, pitkä kuono ja erikoiset hampaat tekevät siitä erityisen. Se on myös avain eteläisen pallonpuoliskon petojen ymmärtämiseen.
Eläimen tarina osoittaa, kuinka monimuotoisia nämä pedot olivat. Pienten saalistajien rinnalla kehittyi suuria ja erikoistuneita petoja. Eri puolilla maailmaa nämä pedot kehittyivät omiin suuntiinsa.
Tällainen gondwanalainen raptori muistuttaa, että eteläiset mantereet olivat oma maailmansa. Niiden eläimistö poikkesi pohjoisesta monin tavoin. Eteläraptori on tämän erikoisen maailman vaikuttava edustaja.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Austroraptor oli?
Austroraptor oli noin viidestä kuuteen metrin mittainen petodinosaurus myöhäiseltä liitukaudelta. Se oli suuri raptori, joka eli Argentiinan Patagoniassa. Se tunnetaan pitkästä kuonostaan ja lyhyistä etujaloistaan.
Oliko Austroraptor dinosaurus?
Kyllä. Austroraptor oli aito dinosaurus, petodinosaurus eli teropodi ja lintujen läheinen sukulainen. Hakusana Austroraptor dinosaurus on siis täysin osuva, sillä kyseessä oli suuri raptori-petodinosaurus.
Söikö Austroraptor kalaa?
Kalansyönti on suosituin tulkinta sen hampaiston ja kuonon perusteella. Pienet, sahaamattomat kartiohampaat sopivat liukkaan saaliin kiinniottoon. Suoraa todistetta ei kuitenkaan ole, joten se saattoi syödä myös muita eläimiä.
Miksi Austroraptorilla oli lyhyet etujalat?
Lyhyiden etujalkojen syytä ei tarkkaan tunneta. Mahdollisesti eläin käytti saaliin kiinniottoon päätään ja leukojaan. Samankaltainen rakenne on kehittynyt erikseen myös eräillä muilla pedoilla.