Opisthocoelicaudia skarzynskii — Onkkahäntälisko — Mongolian päätön titanosauri
Dino-kortti
- Nimi: Opisthocoelicaudia skarzynskii
- Suomeksi: Onkkahäntälisko
- Nimen merkitys: ”Takanperin onkkainen häntä, Skarżyńskin kunniaksi” (kreikan opisthen, ”taakse, takana” + koilos, ”onttoa” + latinan cauda, ”häntä”)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, Maastrichtian-vaihe, noin 71–69 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Altan Uul IV, Nemegt-muodostuma, Gobin aavikko)
- Pituus: 11–12 metriä
- Paino: Arviolta 8 700–13 000 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Sukulinja: Sauropoda, Titanosauria, Lithostrotia, Saltasauridae (aiemmin oletettu Camarasauridae, hylätty)
- Tunnusmerkit: Mongolian merkittävin postkraaniaalinen titanosauri-fossiili, opisthocoelous-rakenteinen häntä (poikkeavaa muista titanosaureista), holotyyppi ilman kalloa ja kaulaa, kuvattiin 1977 puolalais-mongolialaisten retkikuntien aineistosta, mahdollisesti Nemegtosauruksen synonyymi
Opisthocoelicaudia skarzynskii on Mongolian merkittävin postkraaniaalinen titanosauri-fossiili — Aasian liitukauden lopun jättisauropodi, joka tunnetaan vain päättömän ja kaulattoman luurangon perusteella. Sen pitkä nimi tarkoittaa ”takanperin onkkaista häntää” kreikan sanoista opisthen (”taakse, takana”) ja koilos (”onttoa, onkkainen”) sekä latinan cauda (”häntä”). Lajinimi skarzynskii kunnioittaa Wojciech Skarżyńskia, puolalaista preparoijaa, joka valmisteli holotyypin tieteellistä tutkimusta varten. Suomeksi lajia voidaan kutsua onkkahäntäliskoksi.
Onkkahäntälisko eli myöhäisellä liitukauden Maastrichtian-vaiheessa, noin 71–69 miljoonaa vuotta sitten Mongolian Gobin aavikolla, Nemegt-muodostumassa. Aikuinen yksilö oli 11–12 metriä pitkä ja painoi 8 700–13 000 kg — keskikokoinen titanosauri, mutta Aasian liitukauden lopun suurimpia tunnettuja kasvinsyöjäeläimiä.
Opisthocoelous-häntä — anatominen erityispiirre
Opisthocoelicaudia skarzynskii on tieteellisesti merkittävä erikoisesta hännän anatomiastaan. Tavallisesti titanosaurien hännän nikamissa on prokoeli-rakenne (procoelous) — etupinta onkkainen ja takapinta kupera. Tällä lajilla rakenne on kuitenkin päinvastoin:
- Hännän etummaiset nikamat ovat opisthocoelous
- Etupinta kupera (konveksi)
- Takapinta onkkainen (konkaavi)
- Tämä on poikkeavaa kaikkiin muihin tunnettuihin titanosaureihin verrattuna
- Diagnostinen autapomorfia — erottaa lajin kaikista muista sauropodeista
Tästä erikoisuudesta tulee lajin nimi — ”takanperin onkkainen häntä”. Toiminnallinen merkitys on yhä keskustelussa, mutta Borsuk-Białynickan (1977) alkuperäinen tulkinta on, että rakenne mahdollisti tripodaalisen syöntiasennon — eli laji pystyi nousemaan takajaloilleen häntää tukena käyttäen syödäkseen korkeita kasveja. Tämä on harvinaista titanosaureilla, jotka useimmiten olivat tiukasti nelijalkaisia. Opisthocoelous-rakenteen ehdotetut toiminnot:
- Teoria 1 — Tripodaalinen syönti: häntä toimi vakauttavana ”kolmijalkana” syömisen aikana
- Teoria 2 — Hännän voima ja joustavuus: opisthocoelous-rakenne antoi lisää joustavuutta voimakkaisiin häntäliikkeisiin
- Teoria 3 — Liikkumismekaniikka: rakenne saattoi liittyä erilaiseen kävelytapaan tai painonjakoon
Lopullinen vastaus jää avoimeksi, mutta erikoinen anatomia on lajin tunnusmerkki ja sukunimen alkuperä.
Pää ja kaula puuttuvat — ”päätön” fossiili
Yksi mielenkiintoisimpia piirteitä holotyypin löydöstä on, että pää ja kaula puuttuvat lähes kokonaan. Holotyyppi MPC-D 100/404 (entinen ZPAL MgD-I/48) sisältää:
- Lähes täydellinen postkraaniaalinen luuranko
- Selkäranka selkä- ja sakraalinikamoineen
- Koko lantio
- Molemmat etu- ja takaraajat
- Häntä (jonka kautta nimi syntyi)
- EI kalloa, EI kaulanikamoja
Tämä on tyypillinen ilmiö sauropodien fossiileissa. Pää ja kaula olivat ohuesti rakentuneet ja helposti irti toisistaan kuolleen eläimen ruhosta. Raadonsyöjät (mahdollisesti pienet teropodit kuten Velociraptorin sukulaiset, tai pienet krokotiilit) söivät usein pään ja kaulan ensimmäisenä — ne olivat helposti saatavilla ja pehmytkudoksellisesti rikkaita. Lisäksi kaulanikamat olivat keveitä ja onttoja (pneumaattisia), mikä vähensi niiden säilyvyyttä fossiilirekisterissä.
Mahdollisesti Nemegtosauruksen synonyymi
Yksi tämän lajin paleontologisen historian kiinnostavimpia kysymyksiä liittyy toiseen Nemegt-muodostuman titanosauruksi. Nemegtosaurus mongoliensis (Nowinski 1971) tunnetaan vain kallon ja alaleukojen perusteella — vastakohta tälle lajille, joka tunnetaan vain postkraaniaalisesta luurangosta. Currie ja kollegat (2018) raportoivat tutkimuksessa ”Rediscovery of the type localities”:
- 34 fossiilipaikkaa Nemegt-muodostumassa tuottavat sauropodi-jäänteitä
- Yli 20 sauropodi-jälki-paikkaa
- Kaikki aineisto viittaa vain yhteen sauropodi-taksoniin Nemegtissä
- Tämä tukee hypoteesia, että tämä laji ja Nemegtosaurus voivat olla saman lajin eri yksilöitä
Jos hypoteesi on oikea, Nemegtosaurus mongoliensis on tämän suvun junior-synonyymi. Tämä olisi paleontologisesti merkittävä päätös, koska se yhdistäisi kaksi näennäisesti erillistä lajia yhdeksi täydellisemmäksi käsitykseksi Mongolian liitukauden lopun jättisauropodista. Lopullinen vastaus odottaa lisämateriaalin löytymistä — joko Nemegtosauruksen postkraaniaalisesta luurangosta tai tämän lajin kallosta. Nemegtosauruksen löytöpaikalta on löydetty lisämateriaalia 2016, mikä antaa toivoa tämän kysymyksen ratkaisemiseen.
Aasian titanosaurien edustaja
Sukulinjaltaan Opisthocoelicaudia skarzynskii kuuluu titanosaurien sukupuuhun — kasvinsyöjäsauropodien suureen ryhmään, joka hallitsi liitukauden eteläisiä mantereita. Wikipedian mukaan tämä oli vasta kolmas tunnettu Aasian sauropodi postkraaniaalisesta luurangosta, edeltäjinä vain Euhelopus ja Mamenchisaurus. Modernein luokitus sijoittaa lajin Saltasauridae-heimoon — johon kuuluvat myös:
- Saltasaurus loricatus — Argentiinan kuuluisa pikkutitanosauri
- Neuquensaurus australis — Argentiinan jäsen
- Alamosaurus sanjuanensis — Pohjois-Amerikan ainoa myöhäisliitukauden titanosauri
- Rocasaurus muniozi
Mielenkiintoinen biogeografinen havainto: tämä laji on mahdollisesti läheinen sukulainen Alamosauruksen kanssa, mikä viittaisi Beringian-yhteyteen Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä liitukauden lopulla. Tämä yhteys olisi mahdollistanut sauropodien levittäytymisen kahden mantereen välillä myöhäisen liitukauden aikana. Borsuk-Białynicka (1977) itse oletti alunperin lajin kuuluvan Camarasauridae-heimoon, mutta tämä luokitus on sittemmin hylätty.
Aasian ainoa sauropodi Nemegt-muodostumassa
Tämä laji on Mongolian Nemegt-muodostuman ainoa varmasti tunnettu suurempi sauropodi (jos Nemegtosaurus on synonyymi, mahdollisesti sama laji kahdella nimellä). Tämä on hieman hämmästyttävää — useimmissa muissa liitukauden ekosysteemeissä eli useita sauropodilajeja yhdessä. Currie ja kollegat (2018) vahvistivat, että kaikki Nemegt-formaation sauropodi-jäänteet (34 paikkaa, plus 20+ jälkipaikkaa) ovat anatomisesti yhdenmukaisia yhden taksonin kanssa.
Mongolian ekosysteemissä sauropodit olivat siis harvinaisempia kuin Etelä-Amerikassa, mutta niiden olemassaolo todistaa, että ryhmä menestyi ympäri maapallon liitukauden loppuun saakka. Vasta K-Pg-massasukupuutto 66 miljoonaa vuotta sitten lopetti sauropodien valtakauden.
Nemegt-muodostuman ekosysteemi
Elinympäristö oli Nemegt-muodostuma — Aasian liitukauden lopun klassinen fossiilialue, Maastrichtian-vaiheelta. Saman ekosysteemin asukkaita olivat:
- Tarbosaurus bataar — Aasian T. rex -sukulainen, huippusaalistaja (n. 10–12 m)
- Therizinosaurus cheloniformis — jättisirpinkynsillä varustettu omituinen teropodi
- Deinocheirus mirificus — jättiläiskäsien omistaja, ornitomimosauri
- Saurolophus angustirostris — hadrosauri-kasvinsyöjä
- Gallimimus bullatus — strutsimaisen muotoinen teropodi
- Prenocephale prenes — paksupäinen pakycefalosauri
- Velociraptor osmolskae — pieni dromaeosauri-saalistaja
Tämä ekosysteemi oli rikas mutta erikoinen — se erosi Pohjois-Amerikan samanikäisistä ekosysteemeistä huomattavasti. Mongolian liitukausi-ympäristö oli kuivempi ja kasvistoltaan erilainen, mikä muokkasi sen eläinten anatomiaa eri tavoin. Onkkahäntälisko oli ekosysteemin yksi suurimpia kasvinsyöjäeläimiä, mutta ei niin yleinen kuin hadrosaurit tai ornitomimosaurit.
Löytöhistoria — Puolalais-mongolialaiset retkikunnat 1965
Holotyypin löysi Ryszard Gradziński, puolalainen geologi, kesäkuun alussa 1965 Altan Uul IV -paikalla osana Puolalais-mongolialaisia paleontologisia retkikuntia (1963–1971). Retkikuntien johtajia olivat puolalainen Zofia Kielan-Jaworowska ja mongolialainen N. Dovchin. Tämä oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä paleontologisia hankkeita, joka tuotti kymmeniä uusia dinosauruslajeja Aasiasta.
Itse kaivaus tehtiin 25.6.–7.7.1965 välisenä aikana, ja se oli logistisesti haastava: löytöpaikka sijaitsi syvien kanjonien ympäröimällä korkealla kallioleikkauksella. Lähin paikka, johon ajoneuvot saatiin, oli yli puoli kilometriä päässä. 12 tonnia luuta ja tarttuvaa kovaa hiekkakiveä raahattiin ”kivi-veneillä” — tehty tyhjistä polttoainetynnyreistä — paikkaan nimeltä ”the Café”, jossa materiaali voitiin pakata kuljetusta varten.
Lajin kuvasi tieteellisesti vuonna 1977 puolalainen paleontologi Maria Magdalena Borsuk-Białynicka Acta Palaeontologica Polonica -lehdessä otsikolla ”A new camarasaurid sauropod Opisthocoelicaudia skarzynskii gen. n., sp. n. from the Upper Cretaceous of Mongolia”. Holotyyppi oli Varsovan paleobiologisessa instituutissa Puolassa, mutta palautettiin myöhemmin Mongoliaan, jossa se nykyisin säilytetään Mongolian tiedeakatemian Geologian ja paleontologian instituutissa Ulan Batorissa kokoelmanumerolla MPC-D 100/404. Modernien tutkijoiden (Wilson 2002, D’Emic 2012, Currie et al. 2018) fylogeneettiset analyysit ovat tarkentaneet lajin asemaa Saltasauridae-heimossa ja avanneet uudelleen kysymyksen mahdollisesta synonyymistä Nemegtosauruksen kanssa.
Lajin perintö
Opisthocoelicaudia skarzynskii on paleontologian aasialainen helmiä — laji, jonka erikoinen opisthocoelous-hännän anatomia, päättömyys fossiilirekisterissä ja Mongolian Nemegt-muodostuman keskeinen asema tekevät siitä yhden mielenkiintoisimpia liitukauden sauropodeja. Mahdollinen synonyymi-keskustelu Nemegtosauruksen kanssa, Saltasauridae-heimoon asema, sukulaisuus mahdollisesti Pohjois-Amerikan Alamosauruksen kanssa, ja vuoden 1965 dramaattinen löytökaivaus tekevät tästä lajista yhden Aasian merkittävimpiä paleontologisia tutkimuskohteita. Onkkahäntälisko muistuttaa, että fossiilirekisteri on aina epätäydellinen — vaikka pää ja kaula puuttuisivat, muu luuranko voi paljastaa paljon lajin anatomiasta, ekologiasta ja evoluutiosta. Aasian sauropodien tarina on yhtä rikas kuin eteläamerikkalaisten — vain vähemmän tunnettu maailmanlaajuisessa keskustelussa.
Tutustu muihin pitkäkaulaisiin