Sauroposeidon proteles — Maanjäristyslisko — yksi korkeimpia eläimiä koskaan
Dino-kortti
- Nimi: Sauroposeidon proteles
- Suomeksi: Maanjäristyslisko
- Nimen merkitys: ”Maanjäristys-lisko, täydellinen ennen loppua” (kreikan sauros, ”lisko” + Poseidon, jumala ”Ennosigaios” eli ”maanjäristyttäjä” + proteles, ”täydellinen ennen loppua”)
- Eli: Varhainen liitukausi, Aptian-Albian-rajan vaihe, noin 113–110 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Atoka County, Oklahoma, Antlers Formation; lisämateriaalia Texasista Twin Mountains Formationista)
- Pituus: 27–30 metriä
- Korkeus: Jopa 17 metriä
- Paino: Arviolta 40 000–60 000 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Sukulinja: Sauropoda, Titanosauriformes; aiemmin Brachiosauridae, mutta modernein tutkimusten mukaan Somphospondyli (D’Emic 2012, Mannion et al. 2013)
- Tunnusmerkit: Yksi korkeimpia tunnettuja maaeläimiä koskaan, kaulanikamat jopa 1,25 metriä pitkiä (25 % pidempiä kuin Brachiosauruksella), hypertrofioidut pneumatic fossae -rakenteet nikamissa, kuvattiin 2000, holotyyppi OMNH 53062 (neljä niskanikamaa)
Sauroposeidon proteles on paleontologian valtavin korkeuden ennätyksenhaltija — yksi korkeimpia koskaan eläneitä maaeläimiä. Sen nimi tarkoittaa ”maanjäristys-liskoa” kreikan sanasta sauros (”lisko”) ja Poseidonista, kreikkalaisten merien, hevosten ja erityisesti **maanjäristysten jumalasta** (viitenimellä Ennosigaios, ”Earthshaker”). Viittaus on siihen, että sauropodin valtava paino olisi tärisyttänyt maata sen kävellessä. Lajinimi proteles tarkoittaa ”täydellinen ennen loppua” — viittaus siihen, että tämä laji oli yksi viimeisiä ja kehittyneimpiä jättiläissauropodeja Pohjois-Amerikassa. Suomeksi lajia voidaan kutsua maanjäristysliskoksi.
Maanjäristyslisko eli varhaisella liitukaudella Aptian-Albian-vaiheen rajalla, noin 113–110 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Oklahoman ja Texasin alueella. Aikuinen yksilö oli 27–30 metriä pitkä ja painoi 40 000–60 000 kg — sen kaula yltyi jopa 17 metrin korkeuteen, eli viidestä kuuteen kerroksen taloon. Tämä tekee tästä lajista yhden kaikkien aikojen korkeimpia tunnettuja eläimiä — vertailun vuoksi nykyinen kirahvi yltää vain noin 6 metriin.
Maailman korkein tunnettu maaeläin
Sauroposeidon proteles on tieteellisesti merkittävä asemastaan **yhtenä korkeimpia tunnettuja maaeläimiä koskaan**. On tärkeä erottaa kaksi mittaa: pituus ja korkeus.
- Kokonaispituudessaan ei ole ennätyksenhaltija — Argentinosaurus, Patagotitan ja Supersaurus ovat samaa luokkaa tai pidempiä
- Korkeudessa tämä laji on todennäköisesti **kaikkien aikojen korkein tunnettu maaeläin**, kaulan ja pään ulottuessa 17 metrin korkeuteen
- Yksittäiset kaulanikamat ovat poikkeuksellisen pitkiä — C8 (kahdeksas niskanikama) on 1,25 metriä pitkä
- Tämä on 25 % pidempi kuin vastaavat nikamat sukulaislajilla Brachiosauruksella
- Koko kaulan pituus oli noin 11,5–12 metriä
Tämä korkeus avasi uuden ekologisen lokeron. Mikään muu kasvinsyöjä Pohjois-Amerikassa ei pystynyt syömään näin korkealla olevia lehtiä. Tämä laji hallitsi latvustojen kerrosta yksinomaan — sen ravintolähteet olivat eristyksissä muiden kasvinsyöjien saavuttamattomissa. Tämä on samalla strategia, jota nykyaikaiset kirahvit käyttävät Afrikan savanneilla, mutta huomattavasti suuremmassa mittakaavassa.
Hypertrofioidut, ontot nikamat — biomekaniikan ihme
Näin pitkien kaulanikamien tukeminen oli biomekaaninen haaste, joka olisi mahdoton tavallisille rakenteille. Wedel ja kollegat ratkaisivat arvoituksen vuonna 2000 — nikamat olivat **äärimmäisen kevennetyt sisäisillä ilmaonkaloilla** (pneumatic fossae):
- Hypertrofioidut pneumatic fossae nikamien sivuilla ja sentruksissa
- Ontot ilmasäkit linnun lailla
- Diapophysien posteriorinen sijainti — autapomorfia
- Neural spines sijoitettu eteen sentruksessa, ei bifurkoituvat
- Erittäin pitkät niskakylkiluut
Nikamat olivat siis **suurelta osin tyhjää tilaa** — todennäköisesti vain noin 30 % nikaman tilavuudesta oli kiinteää luuta. Tämä on lintumainen piirre, joka kehittyi sauropodien sukulinjassa itsenäisesti. Yksi kolmesta alkuperäisen kuvauksen kirjoittajasta oli **R. Kent Sanders**, radiologi University Hospitalista, joka teki CT-skannauksia nikamoista. Tämä paljasti sisäiset rakenteet ja oli ratkaiseva todiste lajin biomekaniikan ymmärtämiseen — mielenkiintoinen yhdistelmä paleontologiaa ja lääketiedettä.
Brachiosauridi vai Somphospondyli?
Sukulinjaltaan tämä laji on **Titanosauriformes**-ryhmässä — sauropodien laajemmassa alaryhmässä, johon kuuluvat sekä brachiosauridit että titanosaurukset. Alkuperäinen kuvaus (Wedel, Cifelli & Sanders 2000) luokitteli lajin Brachiosauridae-heimoon yhdessä Brachiosauruksen ja Giraffatitanin kanssa. Tunnusomaisin piirre brachiosauridilla on **etujalkojen pidempi pituus kuin takajaloilla** — toisin kuin useimmilla muilla sauropodeilla.
Modernit fylogeneettiset analyysit ovat kuitenkin haastaneet tämän luokituksen:
- D’Emic (2012): ehdotti uudelleenarviointia kohti Somphospondyli-ryhmää
- Mannion et al. (2013): vahvisti Somphospondyli-asemaa, lähempänä titanosauruksia kuin brachiosauruksia
- Useimmat modernit analyysit: laji sijoittuu Brachiosauridaen ja Titanosaurian väliin
Tämä on tieteellisesti tärkeä päivitys. Jos uusimmat analyysit pitävät paikkansa, tämä laji ei olekaan yksi viimeisiä brachiosauruksia, vaan **varhainen edustaja titanosaurusten sukulinjasta** — yhteys liitukauden loppupuolen huippusauropodeihin. Sukulinjan tarkka asema on yhä keskustelussa.
Antlers Formation — varhaisliitukauden Texas ja Oklahoma
Elinympäristö oli **Antlers Formation** — Atoka Countyssa Oklahomassa sijaitseva varhaisliitukauden geologinen kerrostuma. Aikana ekosysteemi oli rehevä, trooppinen sademetsä ja tulvatasanko. Alueen kasvustona oli:
- Neulapuita (Coniferae) — vallitseva kasvilaji
- Saniaisia (Pteridophyta) — alemmissa kerroksissa
- Cycadeja ja gingoja
- Varhaisia kukkivia kasveja (Angiospermae) — juuri ilmestyneitä maapallolle
Saman ekosysteemin asukkaita olivat Acrocanthosaurus atokensis (suuri petoeläin, n. 11 m), Tenontosaurus tilletti (keskikokoinen ornithopodi), Deinonychus antirrhopus (pieni dromaeosauri, joka eli paketeissa) ja erilaisia muita lajeja. Maanjäristyslisko oli ekosysteemin **suurin asukas** — sen ohella mikään muu eläin ei ollut lähellä sen mittasuhteita. Acrocanthosaurus oli vakavin saalistajauhka, mutta aikuiset yksilöt olivat sille liian suuria — vain juveniilit olivat vaarassa.
Paluxysaurus jonesi -synonyymi ja lisämateriaali
Alkuperäinen holotyyppi (OMNH 53062) sisälsi vain neljä artikuloitua niskanikamaa (C5–C8) ja niitä vastaavat kylkiluut. Tämä jätti suuren osan anatomiasta tuntemattomaksi. Tämä tilanne muuttui kuitenkin 2000-luvulla:
- Texasin Twin Mountains Formationista löydettiin enemmän materiaalia 1990-luvun lopulla
- Tämä materiaali kuvattiin alunperin omana lajinaan Paluxysaurus jonesi vuonna 2007
- Modernit analyysit ehdottavat, että Paluxysaurus jonesi on **synonyymi tämän lajin kanssa**
- Tämä uusi tulkinta tarkoittaa, että lajia tunnetaan nykyään paljon paremmin kuin pelkkä niskanikama-aineisto antaisi olettaa
Lisämateriaali sisältää kallon osia, jalan ja lonkan luita, mikä on antanut tutkijoille kattavamman kuvan lajin anatomiasta. Lisäksi Wyomingin Cloverly Formationista on löydetty samanlaisia nikamoita, joita on ehdotettu myös tähän lajiin kuuluvaksi.
Yksi viimeisistä Pohjois-Amerikan jättiläissauropodeista
Tämä laji edustaa **paleontologisesti merkittävää siirtymäaikaa**. Pohjois-Amerikan jurakauden ekosysteemit olivat täynnä brachiosauruksia ja muita sauropodeja, mutta liitukauden lopulla niitä ei enää ollut — niiden tilalla olivat hadrosaurit, ankylosaurit ja keratopsiat. Tämä laji oli yksi viimeisistä todella suurista sauropodeista mantereen Pohjois-Amerikan osassa:
- Sukulinjan loppuminen Pohjois-Amerikassa tapahtui vähitellen Aptian-Albian-jälkeen
- Mahdollisia syitä: kilpailu kehittyvien kasvinsyöjien (iguanodontit, varhaiset hadrosaurit) kanssa
- Ilmastonmuutos ja kasvilajiston muuttuminen — kukkivien kasvien yleistyminen muutti ekosysteemit
- Mahdollisesti maantieteellinen erotus muista sauropodien valtaväestöistä
Vielä Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa titanosaurukset elivät jättiläisinä liitukauden loppuun saakka, mutta Pohjois-Amerikassa sauropodien valtakausi oli ohi tämän lajin jälkeen. Tämä on syy myös lajinimen *proteles* (”täydellinen ennen loppua”) valintaan.
Esi-isät ja sukupuun haarat
Tämän lajin esi-isät olivat jurakauden brachiosauridit — kuten Brachiosaurus itse, joka eli noin 40 miljoonaa vuotta aikaisemmin Morrison Formation -kerrostumassa. Lähisukulaisia ovat:
- Brachiosaurus altithorax — Pohjois-Amerikan jurakauden klassinen brachiosauridi
- Giraffatitan brancai — Tansanian ”afrikkalainen brachiosaurus”, aiemmin Brachiosauruksen lajiksi luokiteltu
- Cedarosaurus weiskopfae — Utahin varhaisliitukauden brachiosauridi
Vielä aikaisemmin sukupuussa olivat varhaisemmat sauropodit kuten Vulcanodon, ja vielä ennen niitä sauropodomorfit kuten Plateosaurus ja Riojasaurus. Tämä sukulinja ulottuu lähes 100 miljoonaa vuotta taaksepäin — esi-isät olivat eläneet aina triaskauden lopusta lähtien.
Löytöhistoria — ”kivettyneet puunrungot” 1994
Lajin löytötarina on yksi paleontologian onnekkaimpia. Fossiilit löydettiin **vuonna 1994 Atoka Countyssa Oklahomassa Dr. Richard L. Cifellin** johtaman tutkimusryhmän toimesta Oklahoma Museum of Natural Historyn paleontologisilla retkillä — **ei rakennustyömaalta**, vaan systemaattisten paleontologisten kaivauksien tuloksena.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: alkuperäiset löytäjät uskoivat fossiilien olevan **kivettyneitä puunrunkoja** niiden valtavan koon vuoksi — yli metrin pituiset nikamat olivat niin suuria, että ne näyttivät ennemmin puumateriaalilta kuin eläimen luulta. Fossiilit varastoitiin **vuoteen 1999 saakka**, jolloin Cifelli antoi ne graduate student **Matt Wedelille** analysoitavaksi osana hänen opinnäytetyötään. Vasta tällöin Wedel tunnisti niiden todellisen merkityksen — tämä oli täysin uudenlainen, valtava sauropodi.
Lokakuussa 1999 julkaistiin lehdistötiedote, joka aiheutti paleontologisen sensaation. Lehdistö nimitti lajia ”skyscraper dinosaur” ja ”world’s tallest dinosaur”. Virallinen tieteellinen kuvaus julkaistiin maaliskuussa 2000 Journal of Vertebrate Paleontology -lehdessä, jossa Wedel, Cifelli ja **R. Kent Sanders** (radiologi) antoivat lajille nimen Sauroposeidon proteles. Holotyyppi OMNH 53062 säilytetään Sam Noble Oklahoma Museum of Natural Historyssa Normanissa, Oklahomassa.
Lajin perintö
Sauroposeidon proteles on paleontologian valtavin saavutus korkeuden suhteen — laji, jonka kaula yltyi 17 metrin korkeuteen ja joka edustaa Pohjois-Amerikan brachiosaurien viimeisiä päiviä. Sen mittasuhteet, hypertrofioidut pneumatic fossae -nikamat, ekosysteemissä eläminen ja onnellinen löytötarina ”puunrunkona” 1994 tekevät tästä lajista yhden vaikuttavimpia dinosauruslajeja koskaan löydetty. Maanjäristyslisko muistuttaa, että dinosaurusten valtakausi tuotti uskomattomia mittasuhteita — ja että jopa maaeläinten korkeuden ennätys kuuluu pitkäkaulaisille jättiläisille, jotka kohosivat taivaalle ravintoa hakemaan. Lajin tieteellinen tarina, johon kuuluu vasta 1999 tunnistettu paikka paleontologian historiassa, muistuttaa myös, että suurimmat löydökset voivat odottaa museoiden varastoissa vuosikymmeniä, kunnes oikea tutkija huomaa niiden merkityksen — paleontologia on yhtä paljon tarkkaa havainnointia kuin onnekkaita yhteensattumia.
Tutustu muihin pitkäkaulaisiin