Pisanosaurus mertii – Pisanon lisko – paleontologian arvoituksellinen kiistanaihe
Dino-kortti:
- Nimi: Pisanosaurus mertii
- Suomeksi: Pisanon lisko
- Nimen merkitys: ”Pisanon lisko” (kunnioittaa fossiilit löytänyttä paleontologi Juan Arnaldo Pisanoa); lajinimi mertii kunnioittaa geologi Roberto Mertiä
- Eli: Myöhäistrias (karnikausi), noin 228 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Argentiina (La Riojan provinssi, Ischigualasto-muodostuma)
- Pituus: Noin 1 metri
- Paino: Arviolta muutamia kiloja
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Mahdollisesti varhaisin lintulonkkainen dinosaurus tai vaihtoehtoisesti silesauridi, tunnetaan vain osittaisista fossiileista, asema kiistanalainen
Pisanosaurus mertii on yksi paleontologian arvoituksellisimmista eläimistä. Sen asema dinosaurusten sukupuussa on ollut kiistanalainen vuosikymmenten ajan. Suomeksi se tunnetaan nimellä Pisanon lisko.
Sen nimi kunnioittaa argentiinalaista paleontologi Juan Arnaldo Pisanoa, joka löysi alkuperäiset fossiilit. Tämä eläin eli myöhäistriaskaudella noin 228 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Ischigualaston alueella, samalta seudulta tunnetaan myös Eoraptor ja Herrerasaurus. Tällainen varhainen kasvinsyöjä oli pieni, vain noin metrin pituinen ja kevyt eläin.
Dinosaurus vai sen sukulainen?
Tämän eläimen erikoisuus on, ettei sen asemaa voida varmuudella määrittää. Se on mahdollisesti varhaisin tunnettu lintulonkkainen dinosaurus, mutta saattaa myös olla silesauridi, joka ei vielä ollut varsinainen dinosaurus. Kysymys on jakanut tutkijoita pitkään.
Epävarmuus johtuu siitä, että fossiilit ovat hyvin puutteellisia. Tällainen varhainen kasvinsyöjä tunnetaan vain osittaisesta luurangosta, johon kuuluu leuan osia, hampaita, joitakin nikamia ja raajojen luita. Täydellistä luurankoa ei ole löydetty, mikä tekee tarkasta luokittelusta vaikeaa.
Mahdollisesti varhaisin lintulonkkainen
Eläimen tärkein merkitys liittyy sen mahdolliseen asemaan varhaisimpana lintulonkkaisena dinosauruksena. Lintulonkkaiset eli ornithischit ovat toinen dinosaurusten kahdesta suuresta päähaarasta. Siihen kuuluvat myöhemmin muun muassa Triceratops, Stegosaurus ja monet muut suuret ryhmät.
Toinen päähaara on liskolonkkaiset eli saurischit, joihin kuuluvat sauropodit ja petodinosaurukset. Jako näiden kahden haaran välillä on yksi dinosaurusten luokittelun peruskysymyksistä. Lintulonkkaisten varhaishistoria tunnetaan kuitenkin huonommin kuin liskolonkkaisten.
Jos Pisanon lisko on todella lintulonkkainen, se on huomattavasti vanhempi kuin muut tunnetut varhaiset lintulonkkaiset. Tämä tekisi siitä avainlajin koko haaran alkuhistorian ymmärtämiselle. Juuri tämä mahdollisuus tekee siitä niin kiinnostavan.
Kahden teorian kiista
Eläimen luokittelusta on esitetty kaksi pääteoriaa. Perinteinen näkemys, joka esitettiin jo lajin kuvauksen yhteydessä, pitää sitä selvästi lintulonkkaisena dinosauruksena. Tämä tulkinta perustuu etenkin sen leuan ja hampaiden rakenteeseen, jotka muistuttavat myöhempiä lintulonkkaisia.
Uudempi näkemys taas esittää, että eläin saattaa olla silesauridi. Silesauridit olivat dinosaurusten lähimpiä sukulaisia mutta eivät vielä varsinaisia dinosauruksia. Niillä oli monia dinosaurusmaisia piirteitä, mutta luuston yksityiskohdat erosivat dinosauruksista.
Vuonna 2017 julkaistu tutkimus puolusti vahvasti silesauridi-tulkintaa. Sen mukaan eläimen luusto on monilta osin liian alkukantainen lintulonkkaiseksi. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osin palanneet lintulonkkais-tulkintaan, ja kiista jatkuu edelleen.
Hampaat kertovat kasvinsyönnistä
Eläimen hampaat olivat lehtimäisiä ja sopivat hyvin kasvien syömiseen. Tämä erottaa sen selvästi varhaisten petodinosaurusten teräväkärkisistä hampaista. Hampaiden perusteella eläin oli selvä kasvinsyöjä.
Tämä tekee siitä yhden varhaisimmista tunnetuista kasvinsyöjistä dinosaurusten tai niiden lähisukulaisten joukossa. Tällainen varhainen kasvinsyöjä on ekologisesti kiinnostava, sillä kasviravinnon hyödyntäminen vaati erityisiä sopeutumia. Lehtimäiset hampaat olivat juuri tällainen sopeutuma.
Mielenkiintoista kyllä, juuri hampaat ovat myös luokituskiistan ytimessä. Sekä varhaiset lintulonkkaiset että silesauridit kehittivät samankaltaisia kasvinsyöjähampaita. Siksi pelkkä hampaisto ei riitä ratkaisemaan, kummasta ryhmästä on kyse.
Dinosaurusten esi-isät
Riippumatta siitä, onko eläin dinosaurus vai silesauridi, sen merkitys dinosaurusten alkuperän tutkimukselle on suuri. Silesauridit ovat paleontologialle erityisen tärkeitä, koska ne valottavat dinosaurusten lähimpien sukulaisten rakennetta. Ne olivat kuin ikkuna siihen, miltä dinosaurusten esi-isät näyttivät.
Silesauridit olivat kaksijalkaisia kasvinsyöjiä tai sekasyöjiä, joiden anatomia oli lähes dinosaurusmainen. Vain pieni ero luuston rakenteessa erottaa ne varsinaisista dinosauruksista. Ne ovat klassinen esimerkki siirtymämuodoista kahden suuremman ryhmän välillä.
Pisanon lisko edustaa siis joko varhaisinta lintulonkkaista tai dinosaurusten lähimpien sukulaisten edustajaa. Kummassakin tapauksessa se on tärkeä palanen dinosaurusten alkuperän palapelissä. Sen tutkiminen auttaa ymmärtämään, miten dinosaurusten päähaarat syntyivät.
Ischigualaston ekosysteemi
Eläin jakoi elinympäristönsä Ischigualaston monilajisen ekosysteemin kanssa. Samalla alueella eli useita muita varhaisia dinosauruksia, kuten Eoraptor, Herrerasaurus ja Panphagia. Yhdessä ne piirtävät kuvaa varhaisten dinosaurusten monimuotoisuudesta.
Tämä monimuotoisuus on huomionarvoista. Dinosaurusten varhainen kehitys oli alusta asti monilajista ja vaihtelevaa. Eri eläimet olivat erikoistuneet eri elintapoihin, kuten kasvinsyöntiin ja saalistukseen.
Ischigualasto on yksi maailman tärkeimmistä myöhäistriaskauden fossiilialueista. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1990. Alueen poikkeuksellisen rikkaat löydöt ovat tehneet siitä korvaamattoman dinosaurusten alkuperän tutkimukselle.
Triaskauden kasvinsyöjät
Triaskauden lopulla kasvinsyöjäekosysteemejä hallitsivat vielä aivan toiset eläimet kuin dinosaurukset. Suuria kasvinsyöjiä olivat etenkin nisäkkäiden esi-isien sukulaiset ja muut matelijaryhmät. Dinosaurukset ja niiden lähisukulaiset olivat tuolloin vasta pieni vähemmistö.
Tällainen varhainen kasvinsyöjä oli siis poikkeus aikansa eläimistössä. Se edusti uutta tapaa hyödyntää kasviravintoa, joka myöhemmin osoittautui erittäin menestyksekkääksi. Lintulonkkaisista kehittyi lopulta monia maailman tunnetuimpia kasvinsyöjädinosauruksia.
Vasta triaskauden lopun suuri sukupuutto raivasi tilaa näille uusille kasvinsyöjille. Sen jälkeen dinosaurukset monipuolistuivat ja nousivat valta-asemaan. Pisanon lisko eli kuitenkin jo kauan ennen tätä käännekohtaa.
Löytöhistoria
Eläimen fossiilit löydettiin La Riojan provinssista, ja sen kuvasi tieteellisesti argentiinalainen paleontologi Rodolfo Casamiquela vuonna 1967. Hän tulkitsi eläimen heti lintulonkkaiseksi dinosaurukseksi. Holotyyppi on säilytteillä argentiinalaisessa museossa.
Lajinimi mertii kunnioittaa geologi Roberto Mertiä. Kahden tutkijan kunnioittaminen suku- ja lajinimessä on tyypillistä argentiinalaisessa paleontologiassa. Näin löytö muistaa sekä fossiilien löytäjän että alueen geologian tuntijan.
Vuosikymmenten tutkimukset ovat yrittäneet tarkentaa eläimen asemaa, mutta puutteellinen aineisto on rajoittanut etenemistä. Uudet tutkimusmenetelmät, kuten tarkka kuvantaminen, saattavat tulevaisuudessa tuoda lisää tietoa olemassa olevista fossiileista. Toistaiseksi kysymys jää avoimeksi.
Miksi luokittelu on niin vaikeaa?
Eläimen luokittelun vaikeus johtuu ennen kaikkea fossiilien puutteellisuudesta. Kun käytettävissä on vain osa luurangosta, monet ratkaisevat piirteet jäävät tuntemattomiksi. Tämä jättää tilaa erilaisille tulkinnoille.
Lisäksi varhaiset lintulonkkaiset ja silesauridit muistuttivat toisiaan hämmästyttävän paljon. Molemmilla oli samankaltaiset kasvinsyöjähampaat ja kaksijalkainen rakenne. Tämä tekee niiden erottamisesta erityisen hankalaa juuri puutteellisen aineiston perusteella.
Juuri tämä epävarmuus tekee eläimestä niin kiehtovan. Se sijaitsee aivan kahden suuren ryhmän rajalla. Jokainen uusi analyysi voi siirtää sen asemaa suuntaan tai toiseen, mikä pitää keskustelun jatkuvasti elävänä.
Triaskauden Argentiina
Eläin eli aikana, jolloin mantereet olivat yhdistyneet yhdeksi suureksi supermantereeksi. Nykyinen Argentiina sijaitsi eteläisellä pallonpuoliskolla. Ilmasto oli lämmin ja kausiluonteinen, ja maisemaa hallitsivat joet ja tulvatasangot.
Ympäristö oli täynnä erilaisia eläimiä, ja kilpailu ravinnosta oli kovaa. Suuret krokotiililinjan pedot ja kasvinsyöjämatelijat olivat tuolloin vallitsevia. Dinosaurukset ja niiden lähisukulaiset olivat vasta nousemassa.
Tällaisessa maailmassa pieni ja ketterä kasvinsyöjä saattoi löytää oman paikkansa. Juuri Pisanosaurus mertii hyödynsi matalaa kasvillisuutta, jota suuremmat eläimet eivät aina tavoittaneet. Pieni koko auttoi myös väistämään saalistajia.
Fossiilien arvoitus
Eläimen tunteminen perustuu vain yhteen osittaiseen luurankoon. Siitä on säilynyt leuan osia, hampaita, joitakin nikamia ja raajojen luita. Tämä on hyvin vähän tarkkaan luokitteluun, mutta riittävästi herättämään runsaasti kysymyksiä.
Erityisesti hampaiden ja leuan rakenne on hyvin säilynyt. Juuri ne ovat antaneet vahvimmat vihjeet eläimen sukulaisuussuhteista. Sen sijaan luuston muut osat ovat herättäneet enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Puutteellinen aineisto on samalla sekä haaste että houkutus tutkijoille. Se jättää tilaa erilaisille tulkinnoille ja pitää keskustelun elävänä. Moni toivoo, että tulevaisuudessa löytyisi täydellisempi yksilö, joka ratkaisisi arvoituksen.
Tieteen muuttuva kuva
Eläimen tarina on hyvä esimerkki siitä, miten tieteellinen käsitys voi muuttua ajan myötä. Sitä on pidetty vuoroin selvänä dinosauruksena ja vuoroin dinosaurusten sukulaisena. Kanta on vaihdellut sitä mukaa, kun uusia analyysejä on tehty.
Tällaiset käsityksen muutokset ovat tieteessä tavallisia eivätkä merkki epäonnistumisesta. Päinvastoin ne kertovat, että tutkimus etenee ja tarkentuu jatkuvasti. Jokainen uusi näkökulma vie ymmärrystä eteenpäin.
Silesauridien maailma
Jos eläin on silesauridi, se kuuluu erääseen dinosaurustutkimuksen kiinnostavimmista ryhmistä. Silesauridien fossiileja tunnetaan eri puolilta maailmaa, ja ne valottavat dinosaurusten välitöntä esi-isälinjaa. Ne ovat eräänlainen silta dinosaurusten ja niiden esi-isien välillä.
Silesauridit elivät pitkälti samaan aikaan varhaisten dinosaurusten kanssa. Ne olivat menestyksekäs ryhmä, joka jakoi monia piirteitä dinosaurusten kanssa. Tämä tekee niiden ja varhaisten dinosaurusten erottamisesta erityisen haastavaa.
Tämän eläimen mahdollinen kuuluminen tähän ryhmään korostaa, kuinka liukuva raja dinosaurusten ja niiden sukulaisten välillä on. Se osoittaa, ettei luokittelu ole aina mustavalkoista. Juuri tämä tekee dinosaurusten alkuperän tutkimuksesta niin kiehtovaa.
Pisanon liskon perintö
Pisanon lisko on paleontologialle kiistatta tärkeä, oli se sitten varhaisin lintulonkkainen tai dinosaurusten lähin sukulainen. Sen puutteelliset fossiilit, vuosikymmeniä kestänyt luokituskiista ja keskeinen asema tieteellisessä keskustelussa tekevät siitä yhden kiinnostavimmista koskaan löydetyistä eläimistä.
Tämä eläin muistuttaa, että paleontologia on jatkuvasti kehittyvä tiede. Jokainen uusi löytö ja menetelmä voi muuttaa käsitystämme kokonaisten ryhmien kehityksestä. Pisanon lisko on tästä erinomainen esimerkki, sillä sen tarina ei ole vieläkään päättynyt.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Pisanosaurus oli?
Pisanosaurus oli pieni, noin metrin mittainen kasvinsyöjä myöhäistriaskauden Argentiinasta. Se oli mahdollisesti varhaisin tunnettu lintulonkkainen dinosaurus tai vaihtoehtoisesti silesauridi eli dinosaurusten lähisukulainen. Se tunnetaan vain osittaisesta luurangosta.
Oliko Pisanosaurus dinosaurus?
Mahdollisesti. Pisanosaurus on joko varhaisin tunnettu lintulonkkainen dinosaurus tai silesauridi, joka ei vielä ollut dinosaurus. Hakusana Pisanosaurus dinosaurus on silti yleinen, sillä eläintä on perinteisesti pidetty dinosauruksena. Puutteellinen aineisto jättää asian avoimeksi.
Mitä Pisanosaurus söi?
Se oli kasvinsyöjä. Sen lehtimäiset hampaat sopivat hyvin kasviravinnon käsittelyyn ja erottavat sen selvästi varhaisten petodinosaurusten teräväkärkisistä hampaista. Se oli yksi varhaisimmista tunnetuista kasvinsyöjistä alueellaan.
Miksi Pisanosaurus on niin kiistanalainen?
Koska sen fossiilit ovat hyvin puutteellisia. Varhaiset lintulonkkaiset ja silesauridit muistuttivat toisiaan paljon, joten osittaisen luurangon perusteella niiden erottaminen on vaikeaa. Tämän vuoksi eläimen asema on vaihdellut eri tutkimuksissa.