Tupuxuara – Henkilisko — Brasilian valtava harjapäinen lentolisko
Dino-kortti
- Nimi: Tupuxuara longicristatus
- Suomeksi: Henkilisko
- Nimen merkitys: Tupi-intiaanien suojelushenki
- Eli: Varhainen liitukausi (albikausi), noin 112–100 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Brasilia (Ceará, Santanan muodostuma)
- Siipien kärkiväli: 5–6 metriä
- Paino: Arviolta 30–35 kg
- Ruokavalio: Kalansyöjä tai omnivori
- Tunnusmerkit: Valtava luuharjanne kallon yläpuolella, hampaaton nokka, hyvin säilyneet aivokotelot, Tapejaridae-perheen edustaja, Brasilian Santana-fossiilien tähti
Tupuxuara on yksi näyttävimmistä koskaan löydetyistä pterosaureista — laji, jonka valtava luuharjanne tekee siitä välittömästi tunnistettavan. Sen nimi tulee Brasilian alkuperäiskansojen Tupi-kielestä ja viittaa perheen suojelushenkeen — paikallisten kansojen mytologiseen olentoon. Suomeksi lajia voidaan kutsua henkiliskoksi sen nimen alkuperän mukaan.
Laji eli varhaisella liitukaudella noin 112–100 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Brasiliassa, Santanan muodostuman alueella. Aikuinen yksilö oli siipien kärkiväliltään 5–6 metriä ja painoi 30–35 kg — keskikokoinen pterosauri, mutta sen kallon harjanne teki siitä yhden vaikuttavimman näköisistä lentäjistä koskaan.
Valtava luuharjanne
Sen tavaramerkki on massiivinen luuharjanne, joka kohoaa kallon yläpuolelle. Harjanne oli ohut mutta laaja — sen pinta-ala oli huomattavasti suurempi kuin lähes millään muulla pterosaurilla. Se ulottui kuonon kärjestä taakse, kallon takaosaan asti, ja sen korkeus oli lähes yhtä suuri kuin koko kallon pituus.
Harjanteen tehtävä on kiistanalainen. Paleontologit ovat ehdottaneet useita selityksiä:
Lajintunnistus ja parittelunäyttö — koiraat saattoivat houkutella naaraita näyttävällä harjanteella. Värikkäät ihokerrokset olisivat tehneet siitä vielä näyttävämmän — kuin lippu kallon päällä.
Lämmönsäätely — laaja pinta-ala olisi auttanut säätelemään kehon lämpötilaa, erityisesti lentäessä. Verisuonten kanavia harjanteen sisällä on havaittu, mikä tukee tätä teoriaa.
Aerodynaaminen ohjaus — joidenkin tutkijoiden mukaan harjanne toimi peräsimenä, joka auttoi lentosuunnan vaihtamisessa. Tämä teoria on kuitenkin kiistanalainen, koska harjanteen aiheuttama vastus saattoi olla suurempi kuin sen tuoma hyöty.
Henkiliskon harjanteen tarkka tehtävä jää ehkä ikuisesti arvoitukseksi, mutta se on yksi pterosaurien evoluution kiehtovimmista esimerkeistä siitä, kuinka näyttävyys muokkasi anatomiaa.
Hampaaton kalansyöjä
Laji kuuluu Tapejaridae-perheeseen — pterosaurien ryhmään, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat suuri pään harjanne ja hampaaton nokka. Toisin kuin monet muut pterosaurit, lajilla ei ollut hampaita lainkaan — sen sijaan sillä oli vahva, kaareva nokka, joka muistutti haikaran tai pelikaanin nokkaa.
Tämä rakenne viittaa kalastusstrategiaan: laji liiteli matalan veden yllä ja iski nokallaan veden pintaan poimien kalan tai muun vesieläimen. Mahdollisesti se söi myös hedelmiä ja muita pehmeitä ravintoaineita — Tapejaridae-perheen joitakin jäseniä on pidetty osittaisina kasvinsyöjinä, mikä tekisi tästä lajista yhden harvoja mahdollisia hedelmänsyöjäpterosaureja.
Hyvin säilyneet aivokotelot
Yksi Tupuxuaran merkittävimmistä tieteellisistä saavutuksista on sen poikkeuksellisen hyvin säilyneet aivokotelot. Brasilian Santanan muodostuma on tunnettu fossiilien hämmästyttävästä säilyvyydestä — kalkkikiviset kerrokset säilyttävät pehmytkudoksia, suomuja ja jopa aivojen muotoja paremmin kuin lähes mikään muu fossiilialue maailmassa.
Lajin aivojen rekonstruktio paljasti valtavasti laajentuneet näköhermokeskukset — todiste siitä, että näkö oli sen tärkein aisti. Kun pidetään mielessä, että lentokyky vaatii erinomaista näkökykyä, tämä havainto sopii odotuksiin. Aivot olivat myös suhteellisen suuria kallon kokoon nähden, mikä viittaa kehittyneeseen kognitioon — pterosaurit eivät olleet tyhmyydestä tunnettuja olentoja.
Santanan muodostuman ekosysteemi
Henkilisko eli Santanan altaan alueella — yhdellä maailman tärkeimmistä liitukauden fossiilialueista. Tämä trooppinen rannikkoekosysteemi sisälsi suuria järviä ja jokia, joissa kuhisi kaloja, krokotiilejä ja muita vesieläimiä. Pterosauri-monimuotoisuus oli alueella poikkeuksellinen — Tupuxuaran lisäksi siellä eli Anhanguera, Tapejara, Thalassodromeus ja monia muita lajeja.
Tämä monilajinen pterosaurikokoelma on yksi paleontologian kiehtovimmista — niin monta lentolajia samassa ekosysteemissä on harvinaista. Kukin laji oli erikoistunut omaan ekologiseen lokeroonsa: jotkut kalastivat avovedessä, toiset rannoilla, toiset metsien yllä.
Brasilian paleontologian ylpeys
Lajin kuvasivat tieteellisesti 1988 brasilialaiset paleontologit Alexander Kellner ja Diogenes de Almeida Campos. Lajinnimi longicristatus tarkoittaa ”pitkäharjannetta”. Lajista tunnetaan useita hyvin säilyneitä yksilöitä, mukaan lukien lähes täydellisiä kalloja — tämä tekee siitä yhden parhaiten tunnetuista brasilialaisista pterosaureista.
Brasilian Santanan muodostumasta löydettyjä fossiileja on valitettavasti viety laittomasti maasta vuosikymmenien ajan, mutta nykyään brasialaiset paleontologit tekevät kovaa työtä saadakseen kansallisaarteen kotimaahansa. Henkiliskon fossiilit ovat yksi maan tärkeimmistä paleontologisista kulttuuriaarteista.
Tupuxuaran perintö
Laji on brasilialaisten pterosaurien lippulaiva — laji, joka edustaa Etelä-Amerikan poikkeuksellista pterosauri-monimuotoisuutta liitukaudella. Sen massiivinen kallon harjanne, hampaaton nokka ja hyvin säilyneet aivot tekevät siitä yhden tieteellisesti arvokkaimmista pterosaureista koskaan löydetty. Brasilia oli liitukaudella pterosaurien valtakunta, ja tämä Tapejaridae-jättiläinen on tämän valtakunnan kruunatuin asukas — laji, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka näyttäviä ja monipuolisia mesotsooisen aikakauden lentäjät todella olivat.
Tutustu muihin lentoliskoihin
👉 Katso kaikki lentoliskot Dinojen Maailmassa
🎧 Kuuntele DinojenMaailma YouTubessa →