Tapejara – Purjepää — Brasilian värikäs pterosauri
Dino-kortti
- Nimi: Tapejara wellnhoferi
- Suomeksi: Purjepää
- Nimen merkitys: ”Muinainen olento” (tupi-kielestä)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 108 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Brasilia (Santana-muodostuma, Araripe)
- Siipiväli: 1,2 metriä
- Paino: Arviolta 1,5 kg
- Ruokavalio: Hedelmäsyöjä ja mahdollisesti omnivori
- Tunnusmerkit: Valtava pystysuora purjeharja pään päällä, hampaaton nokka alaspäin kaartuva, värikkäät koristuksat, Araripe-fossiilialueen tähtilaji
Tapejara on yksi visuaalisesti vaikuttavimpia tunnettuja pterosauruksia ja Brasilian paleontologian tähtilaji. Sen nimi tulee tupi-intiaanien kielestä ja tarkoittaa ”muinaista olentoa”. Suomeksi lajia voidaan kutsua purjepääksi sen valtavan pystysuoran päänkoristuksen takia.
Purjepää eli varhaisella liitukaudella noin 108 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Brasilian pohjois-itäosassa, samalla alueella kuin Tropeognathus. Tämä pieni pterosauri oli vain siipiväliltään 1,2 metriä ja painoi noin 1,5 kg — kooltaan noin nykyaikaisen varis-lintun kokoinen, mutta paljon näyttävämpi.
Valtava pystysuora purjeharja
Tapejaran tavaramerkki on poikkeuksellisen suuri pystysuora harja pään päällä, joka kohosi kuin purje ylöspäin otsalta. Harja oli melkein yhtä suuri kuin eläimen pää itse ja muodostui luuytimestä päällystettynä sarveiskerroksella. Aikaisemmin paleontologit arvelivat, että harjan takana oli lisäksi nahkapurje, joka kohosi vielä korkeammalle — tämä tekisi harjasta todellisen ”purjeen”.
Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että nahkapurjetta ei ollut, mutta harjan luuosa yksinään oli jo näyttävä. Harjan tehtävä oli todennäköisesti lajintunnistusmerkki ja parittelunäyttö — koiraiden harjat olivat näyttävämpiä kuin naaraiden, ja niissä saattoi olla värikkäitä kuvioita sarveiskerroksen päällä. Tämä tekee lajista yhden värikkäimmistä pterosauruksista koskaan. Paleontologit ovat verranneet sitä nykyisiin sarvikuonoihin ja riikinkukkoihin — eläimiin, joilla on valtavat visuaaliset koristukset sukupuolivalinnan tuloksena.
Hampaaton alaspäin kaartuva nokka
Lajilla oli hampaaton nokka, joka kaartui voimakkaasti alaspäin — aivan kuten nykyisten papukaijojen nokka. Tämä erikoinen muoto ei sovellu kalanpyydystämiseen kuten muilla pterosauruksilla, vaan viittaa hedelmiä ja kasvinosia syövään ruokavalioon.
Tämä on ainutlaatuinen sopeutuma pterosaurien joukossa. Useimmat muut lajit olivat kalansyöjiä, mutta Tapejara oli luultavasti hedelmäsyöjä tai omnivori — se saattoi syödä hedelmiä, siemeniä, pieniä selkärangattomia ja mahdollisesti pieniä selkärankaisia. Samalla tavalla kuin nykyiset papukaijat, eläin sopeutui vehreiseen trooppiseen ympäristöön. Sen nokka oli myös voimakas — se pystyi rikkomaan kovia siemenkuoria ja kuoria kovakuorisia hedelmiä.
Araripen pterosauriparatiisi
Purjepää on yksi Araripe-fossiilialueen kuuluisimpia lajeja. Tämä brasilialainen kalkkikivimuodostuma on tuottanut paleontologeille uskomattoman määrän hyvin säilyneitä pterosaurifossiileja — mukaan lukien jopa pehmytkudoksia ja nahkavarisorakenteita. Alueelta tunnetaan kymmeniä muitakin pterosaurilajeja, mikä tekee siitä maailman monipuolisimmin dokumentoidun varhaisen liitukauden pterosauriekosysteemin.
Laji eli monien muiden pterosaurien kanssa. Kilpailua ei juuri ollut, koska jokainen pterosauri oli erikoistunut eri ekologiseen lokeroon — kalansyöjät merillä, hedelmäsyöjät metsissä, nilviäissyöjät rannoilla. Tämä brasilialainen lentäjä oli trooppisten metsien asukas, joka lensi puusta toiseen etsien kypsiä hedelmiä ja siemeniä. Tämä elämäntapa muistutti nykyisten tukaanien ja papukaijojen elämää — ne lentävät lyhyitä matkoja puusta toiseen eivätkä juurikaan viihdy avoimilla alueilla.
Vaikutus paleontaiteessa
Purjepää on yksi suosituimpia pterosauruksia paleotaitajien keskuudessa. Sen näyttävä harja ja mahdollisesti värikäs ulkonäkö tekevät siitä ideaalin aiheen rekonstruktioille — se voidaan kuvata kirkkailla väreillä, raidoilla ja kuvioilla kuin modernit papukaijat tai riikinkukot. Monissa lastenkirjoissa ja dokumentaareissa se esiintyy ”värikkäimpänä pterosauruksena”.
Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pterosaureilla todellakin oli monimuotoisia värimaailmoja. Melanosomianalyysi on paljastanut ruskean, mustan ja punaruskean värityksen useilla pterosaurilajeilla, ja näyttäviä rakenteita kantavilla lajeilla värikkyys oli todennäköisesti vielä voimakkaampi. Koiraat saattoivat olla räikeämmin värjäytyneitä kuin naaraat — sama sukupuoliroolijako, joka näkyy nykyisten lintujen joukossa.
Tapejaran perintö
Tapejara on Brasilian tunnetuin pterosauri ja yksi paleontologian visuaalisesti ikonisimpia lajeja. Se osoittaa, kuinka monipuolisiksi ja värikkäiksi pterosaurit kehittyivät varhaisella liitukaudella — ne eivät olleet pelkkiä harmaita matelijalentäjiä, vaan todennäköisesti näyttäviä koristeellisia olentoja, joita nykytaitelijat kuvaavat kuin papukaijoja tai paratiisilintuja. Laji antoi myös nimensä tapejaridae-perheelle, laajalle pterosauriryhmälle, johon kuuluu useita hedelmäsyöjiä ja ei-kalastajia pterosauruksia. Araripen fossiilialue jatkaa uusia löytöjä, ja jokainen uusi löytö syventää ymmärrystämme tästä hämmästyttävästä liitukauden värikkäiden lentäjien maailmasta.
Tutustu muihin lentoliskoihin
🎧 Kuuntele DinojenMaailma YouTubessa →