Harrastivatko dinosaurukset seksiä – Dinosaurusten sukupuolinen lisääntyminen — mitä tiede tietää
Harrastivatko dinosaurukset seksiä? Kysymys kuulostaa humoristiselta, mutta se on aivan vakava biologinen kysymys — ja vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Kaikki dinosaurukset, kuten kaikki selkärankaiset, lisääntyivät sukupuolisesti: koiras ja naaras yhdistivät sukupuolisolunsa tuottaakseen jälkeläisiä. Kysymys kuuluu siis pikemminkin, miten tämä tapahtui — ja mitä tiedämme siitä fossiilinäytön perusteella.
Vaikka parittelu ei itsessään säily fossiileina, tiede on pystynyt rekonstruktoimaan paljon dinosaurusten lisääntymiskäyttäytymisestä. Todisteita tulee useista lähteistä: sukupuolielinten rakenteen vertailu nykyisiin sukulaisiin, luurangon sukupuolieroista, pesälöydöistä ja fossiileissa säilyneistä munista ja alkioista.
Sukupuolinen lisääntyminen — evoluution perusta
Harrastivatko dinosaurukset seksiä samalla tavalla kuin nykyiset matelijat tai linnut? Kyllä, periaatteessa samalla tavalla. Kaikki selkärankaisten ryhmät, joihin dinosaurukset kuuluivat, käyttävät sisäistä hedelmöitystä. Tämä tarkoittaa, että koiras siirtää siittiönsä suoraan naaraan lisääntymiselimeen, ja hedelmöitys tapahtuu naaraan sisällä ennen munan muodostumista.
Kaksi lähisukulaisryhmää antavat parasta todistetta: linnut ja krokotiilit. Molemmilla on yhteinen sukupuolielin nimeltä kloaka — monitoiminen aukko, jonka kautta kulkevat sekä ulosteet, virtsa että sukusolut. Koiraiden kloakassa on erillinen siittiökanava tai pieni penis, jolla ne siirtävät siittiöt naaraan kloakaan.
On vahvoja syitä uskoa, että dinosauruksilla oli samanlainen kloaka-järjestelmä. Harvinaisessa Psittacosaurus-fossiilissa, jossa on poikkeuksellisesti säilynyt pehmytkudosta, tutkijat ovat jopa pystyneet tunnistamaan kloakan jäänteet.
Penis vai ei?
Harrastivatko dinosaurukset seksiä peniksen avulla, kuten krokotiilit, vai käyttivätkö ne ”kloakasuudelmaa” kuten useimmat linnut? Tätä ei ole helppo ratkaista, koska sukupuolielinten pehmytkudos ei säily fossiileina. Molempia vaihtoehtoja esiintyy nykyisillä matelijoilla ja linnuilla.
Krokotiileilla on pysyvä penis, joka on muodostunut kiinteästä kudoksesta. Suurimmilla linnuilla — kuten strutseilla, emuilla ja ankoilla — on myös penis, mutta useimmilla lintulajeilla (noin 97 %) ei ole sellaista. Ne parittelevat ”kloakasuudelmalla” — hetkellisellä kosketuksella, jonka aikana siittiöt siirtyvät.
Koska dinosaurukset kehittyivät matelijoista ja linnut dinosauruksista, on luultavaa, että kantadinosauruksella oli krokotiilin kaltainen penis. Tämä on selkeämpi vaihtoehto suuremmille lajeille — massiivisen kumppanin kanssa paritellessa luotettava siirtomekanismi on välttämätön.
Koiras ja naaras — sukupuolierot fossiileissa
Kuinka tunnistamme dinosaurusten sukupuolen fossiileista? Tämä on osoittautunut vaikeaksi. Joissakin lajeissa näyttää olevan sukupuolieroja — esimerkiksi jotkut Tyrannosaurus-yksilöt ovat tukevampia ja suurempia kuin toiset saman lajin yksilöt. Pitkään ajateltiin, että naaraat olivat suurempia ja rotevampia. Nykyinen käsitys on kuitenkin varovaisempi: erot saattavat yhtä hyvin johtua iästä, yksilövaihtelusta tai sukupuolivalinnasta joka kohteli koiraita ja naaraita eri tavoin.
Yksi luotettava sukupuolitunnistus on munasoluluu. Tämä on erityinen luurakenne, jota linnut muodostavat jalkaluihinsa kalsiumvarastoksi ennen munien munimista. Löytyneessä T. rexin fossiilissa — B-rex-nimeltään — löytyi munasoluluuta, ja tutkijat pystyivät vahvistamaan sen naaraaksi. Se on yksi harvoista täysin varmoista sukupuolitunnistuksista dinosauruksista.
Sukupuolivalinta — koristeet ja kilpailu
Harrastivatko dinosaurukset seksiä yksinkertaisesti vai oliko siinä ritualistista käyttäytymistä? Fossiilinäyttö viittaa vahvasti jälkimmäiseen. Monilla dinosauruslajeilla oli näyttäviä pään rakenteita — sarvia, harjuja, ihokasvaimia — jotka eivät selvästikään olleet puolustusvarusteita, vaan sukupuolivalinnan tuotteita.
Triceratopsen sarvet, Parasaurolophuksen harja, Carnotauruksen sarvet ja Pachycephalosauruksen pallomainen pää olivat luultavasti kaikki sukupuolivalinnan tuloksia. Koiraat käyttivät niitä kilpailuun naaraista — joko suoraan taistelemalla tai osoittamalla geeniensä laatua näyttävän rakenteen avulla.
Jälkifossiilit ja parittelualueet
Harrastivatko dinosaurukset seksiä tietyissä paikoissa tai tiettyyn aikaan vuodesta? Fossiilien jälkien tutkimus antaa yllättäviä vihjeitä. Kolmessa Coloradon kalliomuodostumassa paleontologi Martin Lockley tutkimusryhmineen on löytänyt suuria alueita, joissa maaperä on epätavallisen häirittyä. Jäljet viittaavat siihen, että suuret teropodit kaapivat maata takajaloillaan — käytös, joka muistuttaa nykyisten lintujen kosiontarituaaleja, joissa koiraat tekevät pieniä maakaappauskuoppia houkutellakseen naaraita.
Nämä ”parittelumaat” viittaavat siihen, että dinosauruksilla oli luultavasti kiinteitä, vuodesta toiseen käytettyjä parittelualueita — niin sanottuja ”leks” -paikkoja, joita nykyisilläkin linnuilla tavataan. Koiraat kokoontuivat samaan paikkaan tiettyyn aikaan vuodesta, esittivät näyttönsä, ja naaraat valitsivat parhaat yksilöt. Tämä sosiaalinen rakenne on merkki dinosaurusten pitkälle kehittyneestä parittelukäyttäytymisestä.
Parittelukausi ja fossiilinäyttö
Harrastivatko dinosaurukset seksiä vuoden ympäri vai tiettyinä aikoina? Todennäköisesti jälkimmäistä — ainakin suurten lajien kohdalla. Fossiilinäyttö viittaa siihen, että pesintä ajoittui tiettyyn vuodenaikaan, mikä tarkoittaa, että myös parittelu tapahtui säännöllisellä syklillä. Samalla pesintäalueella löytyvät munat ovat usein samankokoisia ja samassa kehitysvaiheessa, mikä osoittaa synkronoitua parittelukäyttäytymistä.
Oviraptoridien fossiilimunissa on löydetty jopa kaksi munaa yhdellä munintaistunnolla samaan pesään — todiste siitä, että näillä dinosauruksilla oli parillinen munasarja ja ne munivat munia aikavälein. Tämä muistuttaa nykyisten krokotiilien ja lintujen munintarytmiä. Medullaariluun löytäminen fossiileista — sekä T. rexillä, Allosauruksella että Tenontosauruksella — vahvistaa, että naaraat varautuivat parittelukauteen fyysisesti jo ennen hedelmöitystä.
Parittelun haasteet jättiläisillä
Sauropodit — pitkäkaulaiset jättiläiset kuten Argentinosaurus ja Brachiosaurus — painoivat 50–100 tonnia. Harrastivatko dinosaurukset seksiä tällaisissa kokoluokissa ilman että ne rusentuivat? Tämä on ollut paleontologisen huumorin ikuinen kysymys. Todennäköisin vastaus on, että sauropodien parittelu vaati varovaisuutta ja luultavasti erityisiä asentoja. Yksi teoria ehdottaa, että koiras nousi vain osittain naaraan päälle — tarjoten sille enimmäkseen kolmen jalan tukea. Toinen teoria esittää, että ne parittelivat vedessä, jossa osa painosta kevensi.
Yhteenveto
Harrastivatko dinosaurukset seksiä? Kyllä, ja luultavasti jokseenkin samalla tavalla kuin niiden elävät sukulaiset — krokotiilit ja linnut. Parittelu sisälsi sukupuolivalintaa, koristeita, kilpailua ja mahdollisesti rituaaleja. Se ei ollut pelkkä biologinen toimenpide vaan osa monimutkaista sosiaalista elämää, joka jätti evoluutiossa jälkensä näyttäviin pään rakenteisiin ja sukupuolivaihteluihin.
Dinosaurusten maailma oli siis täynnä romantiikkaa — tai ainakin sen esiversiota.
Tutustu myös näihin artikkeleihin: