Oliko dinosauruksilla hyvä näkö – Dinosaurusten näköaistin salaisuudet — mitä silmäkuopat ja aivot kertovat
Jurassic Park -elokuvassa Alan Grant opettaa lasta seisomaan paikallaan, koska ”T. rex näkee vain liikettä”. Tämä on yksi 1990-luvun suosituimmista dinosaurusmyyteistä — ja täysin väärä. Oliko dinosauruksilla hyvä näkö? Vastaus on sekä hämmästyttävä että lajispesifinen: osa dinosauruksista näki erinomaisesti, osa heikommin, ja T. rexin näkö oli itse asiassa aivan poikkeuksellisen tarkka.
Näön laadun arvioiminen fossiilien perusteella on yllättävän luotettavaa. Kaksi asiaa antaa tutkijoille vihjeitä: silmäkuopan koko ja muoto, sekä aivojen näköhermokeskuksen rakenne fossiilisessa kalloverhossa. Näitä yhdistelemällä paleontologit ovat pystyneet tekemään melko tarkkoja päätelmiä.
T. rex — eläin jolla oli kotkan tarkka näkö
Oliko dinosauruksilla hyvä näkö T. rexin tapauksessa? Ehdottomasti — ja se oli jopa nykyisten petolintujen tasoa. Tohtori Kent Stevens Oregonin yliopistossa tutki T. rexin silmien sijoittelua ja laski sen näkökentän. Tulokset olivat yllättäviä: T. rexin silmät osoittivat eteenpäin niin tarkasti, että sen binokulaarinen näkökenttä — alue, jonka molemmat silmät näkevät samanaikaisesti ja joka mahdollistaa syvyysnäön — oli noin 55 astetta. Vertailun vuoksi ihmisellä se on 120 astetta, mutta haukalla 46 astetta.
T. rex ei ollut ainoa näkökyvyltään loistava teropodi. Allosaurus, Carnotaurus ja Troodon kaikki omasivat hyvin eteenpäin suunnatut silmät. Troodonin silmät olivat erityisen suuret — niiden halkaisija oli jopa 5 senttimetriä — mikä viittaa hämäräaktiivisuuteen. Se oli luultavasti yöaktiivinen saalistaja.
Värinäkö — dinosaurukset näkivät enemmän värejä kuin me
Oliko dinosauruksilla hyvä näkö värien erottamisessa? Todennäköisesti ainakin yhtä hyvä kuin ihmisellä — ja luultavasti selvästi parempi. Tämä perustuu lintujen näön tutkimukseen. Linnuilla on neljä erityyppistä värireseptoria — tetrakromaattinen näkö — kun taas ihmisillä on vain kolme. Linnut pystyvät erottamaan ultraviolettisävyjä, jotka ovat meille täysin näkymättömiä.
Koska linnut ovat dinosauruksia ja perivät monet ominaisuutensa esivanhemmiltaan, tutkijat uskovat, että monilla dinosauruksilla oli sama neljän värireseptorin järjestelmä. Se tarkoittaisi, että ne näkivät jurakauden kasvillisuuden paljon värikkäämpänä kuin me. Hedelmät, kukat ja mahdollisesti myös muiden dinosaurusten höyhenet loistivat väreissä, jotka meille jäisivät kokonaan näkemättä.
Kasvinsyöjien näkökulma
Kasvinsyöjädinosaurusten näkökyky oli erilainen kuin petojen. Niiden silmät sijaitsivat pään sivuilla, mikä antoi 300 asteen tai jopa laajemman näkökentän — ne näkivät käytännössä kaiken ympärillään samanaikaisesti. Tämä on tavallinen rakenne saaliseläimillä: parempi havaita lähestyvä saalistaja kaikista suunnista, vaikka syvyysnäkö kärsisi.
Sarvikuonodinosaurukset kuten Triceratops, pitkäkaulaiset sauropodit ja ankannokkaiset olivat kaikki tämän tyyppisiä. Ne eivät tarvinneet tarkkaa syvyysnäköä metsästämiseen — ne tarvitsivat laajan näkökentän selviytymiseen. Vaikka niiden binokulaarinen näkökenttä oli kapea, niiden kokonaisnäkökenttä ylitti merkittävästi ihmisen.
Silmien koko — aktiivisuuden merkki
Oliko dinosauruksilla hyvä näkö myös hämärässä? Tutkijat voivat päätellä tämän silmäkuopan sisältä löytyvistä sklerotisista luurenkaista — pienistä luupaloista, jotka tukivat silmämunaa. Niiden halkaisija kertoo pupillin maksimikoosta, ja pupillin maksimikoko kertoo valoherkkyydestä.
Lars Schmitz ja Ryosuke Motani tutkivat 33 dinosauruslajia ja jakoivat ne kolmeen luokkaan: päiväaktiivisiin, hämäräaktiivisiin ja yöaktiivisiin. Suuret kasvinsyöjät, kuten Diplodocus, osoittautuivat pääosin hämäräaktiivisiksi — ne söivät aamu- ja iltahämärissä, välttäen sekä keskipäivän helteen että yön kylmimmät tunnit. Pienet lihansyöjät, kuten Juravenator, olivat yöaktiivisia saalistajia.
Pterosaurien huippunäkö
Vaikka pterosaurit eivät olleet teknisesti dinosauruksia vaan erillinen lentomatelijoiden ryhmä, niiden näkökyky tarjoaa vertailukohtaa. Pteranodonin ja Quetzalcoatluksen fossiileista tehdyt analyysit viittaavat siihen, että niillä oli erinomainen näkökyky — ne metsästivät kaloja lennosta ja tarvitsivat tarkkaa etäisyydenarviointia. Lentotekniset vaatimukset pakottivat kehittämään huippunäön jo miljoonia vuosia ennen kuin nykyiset petolinnut.
UV-valon maailma
Jos dinosaurukset todella näkivät ultraviolettivaloa, se muutti niiden maailmaa radikaalisti. UV-valo paljastaa asioita, jotka jäävät ihmiseltä täysin huomaamatta: marjojen ja hedelmien valmiusasteet, joidenkin eläinten jäljet (virtsa loistaa UV-valossa), ja jopa tiettyjä höyhenten kuvioita. On hyvin mahdollista, että dinosaurusten höyhenissä ja ihokasvaimissa oli UV-alueen värejä, jotka näkyivät niille kirkkaina mutta joita emme pysty rekonstruoimaan fossiileista. Parittelusignaalit saattoivat olla silmiinpistäviä UV-alueella samalla kun ne näyttivät neutraaleilta näkyvässä valossa.
Silmän fysiikka — koko ja resoluutio
Silmän koko vaikuttaa suoraan näön tarkkuuteen. Suurempi silmä kerää enemmän valoa ja mahdollistaa suuremman resoluution, minkä takia yöeläimillä on usein poikkeuksellisen suuret silmät. Sauroposeidonilla — yhdellä suurimmista sauropodeista — silmäkuopan halkaisija oli noin 15 senttimetriä. Vertailun vuoksi strutsin silmän halkaisija on 5 senttimetriä, ja se on maan suurin nykyisin elävän eläimen silmä. Jos dinosaurusten silmien optiikka toimi kuten lintujen, suurimmilla lajeilla saattoi olla uskomattoman tarkka näkö pitkillä etäisyyksillä.
Värit parittelusignaaleissa
Oliko dinosauruksilla hyvä näkö kumppaneiden valinnassa? Melkein varmasti. Fossiileista löytyneet melanosomit — solurakenteet, jotka tuottavat värejä — paljastavat että monet pienet dinosaurukset olivat kirjavia. Microraptor oli kiiltävänmusta kuin varis, Anchiornis oli musta-valko-punainen harjalla, ja Psittacosauruksella oli tumma selkä ja vaalea vatsa — tyypillinen saalistusvärjäys. Vahva väritys ja hyvä värinäkö toimivat yhdessä: ne mahdollistivat näyttäviä parittelusignaaleja, jotka erottuivat laumaelämän hälinässä.
Velociraptorin tarkka katse
Velociraptorilla oli pienet mutta tarkat silmät ja vahva binokulaarinen näkö. Tämä yhdistettynä suureen aivoihin ja terävään näköhermokeskukseen viittaa kehittyneeseen saalistuskäyttäytymiseen. Velociraptor ei ollut ihmisen kokoinen kuten Jurassic Parkissa — se oli korkeintaan puolentoista metrin mittainen kalkkunan kokoinen peto — mutta sen näkö oli luultavasti yhtä tarkka kuin nykyisen haukan.
Yhteenveto
Oliko dinosauruksilla hyvä näkö? Kyllä, ja usein paljon parempi kuin ihmisellä. Teropodeilla oli kotkan tarkka eteenpäin suuntautuva näkö, kasvinsyöjillä laajakenttäinen näkö, ja monet lajit näkivät enemmän värejä kuin me. Nykyiset linnut — elävät dinosaurukset — vahvistavat tämän: haukan näkö on noin 8 kertaa tarkempi kuin ihmisen, ja pöllö näkee pimeässä, jossa me emme erota mitään.
Jurassic Parkin myytti T. rexistä joka ei näe liikkumatonta kohdetta on siis täysin väärä. Jos seisoisit paikallaan T. rexin edessä, se näkisi sinut erittäin tarkasti — jopa tarkemmin kuin itse näet sitä.
Tutustu myös näihin artikkeleihin: