Panssaridinosauurukset (Thyreophora)

Panssaridinosauurukset – Luulevyt, piikit ja nuijahännät — dinosaurusten maailman tankit

Panssaridinosauurukset olivat dinosaurusten maailman tankkeja — raskaasti suojattuja kasvinsyöjiä, joiden luulevyt, piikit, nuijat ja piikkimäiset ulokkeet tekivät niistä lähes mahdottomia saaliita jopa suurimmille pedoille. Ne kuuluvat thyreophora-ryhmään, jonka nimi tarkoittaa ”kilpenkantajia”, ja ne jaetaan kahteen selkeään pääryhmään: stegosaureihin eli levyselkäisiin ja ankylosaureihin eli täyspanssaroituihin.

Stegosaurit tunnistaa selässä kohoavista suurista, pystysuorista luulevyistä ja hännän terävistä piikeistä. Ne elivät pääasiassa jurakaudella, noin 170–145 miljoonaa vuotta sitten, ja olivat tuolloin yksi yleisimmistä kasvinsyöjäryhmistä. Tunnetuin edustaja on Stegosaurus, jonka vuorottelevat selkälevyt ja neljän piikin häntä — epäviralliselta nimeltään ”thagomizer” — ovat dinosaurusten ikonisimpia piirteitä. Stegosaurien selkälevyjen tarkoitus on herättänyt vilkasta tieteellistä keskustelua: ne ovat saattaneet toimia lämmönsäätelyeliminä, joiden läpi veri virtasi viilentyen tai lämpiäen tarpeen mukaan, tai ne ovat voineet olla näyttäviä viestintärakenteita lajitovereiden tunnistamiseen ja vastakkaisen sukupuolen houkuttelemiseen. Todennäköisesti ne palvelivat molempia tarkoituksia.

Ankylosaurit puolestaan olivat liitukauden hallitsijoita ja veivät panssaroinnin aivan uudelle tasolle. Niiden koko yläpuoli — pää, niska, selkä ja häntä — oli peitetty tiiviisti toisiinsa kiinnittyvillä luukilvilla eli osteodermeilä, jotka muodostivat lähes murtumattoman suojakuoren. Monet lajit, kuten Ankylosaurus ja Euoplocephalus, kehittivät lisäksi massiivisen luisen nuijahännän — biologisen sotanuijan, joka pystyi iskemään niin lujaa, että se olisi murtanut hyökkäävän T. rexin sääriluun. Toiset ankylosaurit, erityisesti nodosaurideihin kuuluvat lajit kuten Sauropelta ja Borealopelta, eivät kehittäneet nuijahäntää mutta kompensoivat sen pitkillä olkapiikeillä ja erityisen raskaalla panssaroinnilla.

Panssaridinosauurukset olivat poikkeuksetta kasvinsyöjiä. Niiden pieni pää, heikot leuat ja pienet, lehdenmuotoiset hampaat eivät sopineet kovan kasviaineksen jauhamiseen — toisin kuin hadrosaurien huippusuorituskykyiset hammasparistot. Tutkijat uskovat, että panssaridinot söivät matalia kasveja, saniaisia, käpypalmuja ja myöhemmin kukkakasvien lehtiä, ja että ruoansulatus tapahtui valtavissa suolistokammioissa, joissa bakteerit hajottivat kasviaineksen. Niiden leveä, tynnyrimäinen vartalo oli suunniteltu juuri tämän massiivisen ruoansulatusjärjestelmän majoittamiseen.

Panssaridinosauurukset olivat levinneet laajalle. Stegosaurien fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta Antarktista lukuun ottamatta, ja ankylosaurien fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta, Euroopasta, Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Ne eivät olleet nopeita liikkujia — useimmat kävelivät hitaasti neljällä jalalla — mutta niiden ei tarvinnutkaan juosta pakoon. Panssarointi oli niiden puolustusstrategia, ja se toimi. Fossiilinäyttö osoittaa, että pedot yrittivät harvoin hyökätä aikuisten panssaridinosauurusten kimppuun.

Yksi viime vuosien hämmästyttävimmistä panssaridinolöydöistä on Borealopelta markmitchelli, joka löydettiin Kanadan Albertasta vuonna 2011. Tämä nodosauridi on niin poikkeuksellisen hyvin säilynyt, että se näyttää enemmän nukkuvalta eläimeltä kuin 110 miljoonan vuoden ikäiseltä fossiililta. Sen ihosta on voitu tunnistaa jopa alkuperäiset värit: selkäpuoli oli punaruskea ja vatsapuoli vaalea — vastavarjostus, jollaista nähdään nykyisillä eläimillä kuten kauriilla ja antiloopeillla. Tämä tarkoittaa, että vaikka Borealopelta painoi 1 300 kiloa ja oli kauttaaltaan panssaroitu, se silti tarvitsi naamioväritystä piiloutumiseen — mikä kertoo jotain pelottavaa liitukauden pedoista.

Panssaridinosauurukset ovat suuren yleisön suosikkeja ja syystäkin. Stegosauruksen siluetti — vuorottelevat selkälevyt ja piikkihäntä — on yksi dinosaurusten tunnetuimmista muodoista, ja Ankylosauruksen häntänuija on yksi luonnon vaikuttavimmista aseista. Ne muistuttavat siitä, että evoluutio ei aina suosi nopeinta tai vahvinta — joskus paras strategia on olla yksinkertaisesti mahdoton syödä.

Ankylosaurus

Yhteensulatettu lisko Ankylosaurus magniventris oli panssaridinosauurusten suurin ja viimeinen edustaja — 7–8 metriä pitkä ja jopa 6 tonnia painava biologinen tankki, joka eli aivan liitukauden lopussa 68–66 miljoonaa vuotta sitten. Sen koko yläpuoli oli peitetty luukilvillä, ja häntä päättyi massiiviseen luiseen nuijaan, joka painoi yli 30 kiloa. Nuijan isku olisi murtanut hyökkäävän T. rexin sääriluun. Edes sen silmäluomet olivat panssaroituja

Lue kattava artikkeli Ankylosaurus dinosauruksesta tästä

Euoplocephalus

Hyvin panssaroitu pää Euoplocephalus tutus oli yksi yleisimmistä ja parhaiten tunnetuista ankylosauureista. Noin 6 metriä pitkä ja 2,5 tonnia painava, se eli myöhäisellä liitukaudella noin 76–67 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Euoplocephaluksen koko vartalo oli peitetty luukilvillä, ja jopa sen silmäluomet olivat panssaroituja erillisillä luulevyillä. Häntä päättyi painavaan luunuijaan. Nimi tarkoittaa ”hyvin panssaroitua päätä”, mikä kuvaa sitä osuvasti.

Lue kattava artikkeli Euoplocephalus dinosauruksesta tästä

Polacanthus

Monipiikki Polacanthus foxii oli raskaasti panssaroitu nodosauridi, joka eli varhaisella liitukaudella noin 130–125 miljoonaa vuotta sitten Englannissa. Noin 5 metriä pitkä Polacanthus tunnistaa olkapäiden ja kylkien pitkistä, terävistä piikeistä sekä lantion alueen kiinteästä luukilvestä, joka muodosti yhtenäisen suojalevyn. Se oli yksi Euroopan tunnetuimmista panssaridinosauruksista ja auttoi tutkijoita ymmärtämään ankylosaurien varhaista evoluutiota.

Lue kattava artikkeli Polacanthus dinosauruksesta tästä

Tustustu myös Dino-äänisarjaan youtubessa

Gastonia

Gastonin lisko Gastonia burgei oli polacanthideihin kuuluva panssaridinosauurukset, joka oli yksi piikikkäimmistä dinosauruksista ylipäätään. Noin 5 metriä pitkä Gastonia eli varhaisella liitukaudella noin 125 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikan Utahissa. Sen kylkiä reunustivat litteät, leveät piikit, jotka sojottivat sivulle kuin sahanteriä, ja hännän molemmin puolin oli teräviä piikkipareja. Se eli samoilla alueilla kuin huippupeto Utahraptor.

Lue kattava artikkeli Gastonia dinosauruksesta tästä (tulossa)

Scutellosaurus

Pieni kilpilisko Scutellosaurus lawleri oli yksi varhaisimmista tunnetuista panssaridinosauruksista ja samalla yksi pienimmistä. Vain noin 1,2 metriä pitkä ja 10 kiloa painava Scutellosaurus eli varhaisella jurakaudella noin 196 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Toisin kuin myöhemmät, raskaat panssaridinot, Scutellosaurus saattoi liikkua sekä kahdella että neljällä jalalla. Sen selkää peittivät sadat pienet luunystyrät — varhainen versio siitä panssaroinnista, joka myöhemmin kehittyisi Ankylosauruksen ja Stegosauruksen vaikuttaviksi suojarakenteiksi.

Lue kattava artikkeli Deinosuchus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Wuerhosaurus

Wuerhon lisko Wuerhosaurus homheni oli yksi viimeisistä tunnetuista stegosauureista — se eli varhaisella liitukaudella noin 130 miljoonaa vuotta sitten Kiinassa, kun useimmat muut stegosaurit olivat jo kuolleet sukupuuttoon. Noin 7 metriä pitkä Wuerhosaurus poikkesi muista stegosauureista selkälevyiltään: ne olivat matalia, pitkänomaisia ja enemmän puolikkaan ympyrän muotoisia kuin korkean kolmionmuotoisia. Se todistaa, että stegosaurit eivät kadonneet kokonaan jurakauden lopussa vaan jotkut linjat selvisivät vielä miljoonia vuosia.

Lue kattava artikkeli Wuerhosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)

Tuojiangosaurus

Tuo-joen lisko Tuojiangosaurus multispinus oli kiinalainen stegosauuri, noin 7 metriä pitkä, joka eli myöhäisellä jurakaudella noin 160 miljoonaa vuotta sitten. Se oli yksi ensimmäisiä Kiinasta löydettyjä stegosaureja ja auttoi osoittamaan, että stegosaurit olivat levinneet laajalle ympäri maailmaa. Tuojiangosauruksen selkälevyt olivat kapeampia ja piikikkäämpiä kuin Stegosauruksen, ja sen häntä päättyi kahteen pariin teräviä piikkejä.

Lue kattava artikkeli Tuojiangosaurus dinosauruksesta tästä (tulossa)