Painavin dinosaurus – Yli 70 tonnia — eläimiä joiden kokoa on vaikea uskoa todeksi
Painavimman dinosauruksen tittelistä kilpailevat muutamat eteläamerikkalaiset titanosaurit — jättiläismäiset pitkäkaulaiset kasvinsyöjät, jotka kasvoivat niin suuriksi, että niiden olemassaoloa on vaikea uskoa todeksi. Suurimmat saattoivat painaa 70–100 tonnia — yli kymmenen kertaa enemmän kuin afrikkalainen norsu, joka on nykymaailman painavin maaeläin.
Mutta ennen kuin nimeämme voittajan, on tärkeää ymmärtää yksi haaste: jättiläissauropodien painoarviot ovat aina epävarmoja. Yksikään näistä eläimistä ei kävellyt vaa’alle, ja fossiileista on usein löydetty vain murto-osa luurangosta. Painoarviot perustuvat luiden mittoihin, matemaattisiin malleihin ja vertailuihin paremmin tunnettuihin eläimiin. Eri tutkijat saavat eri tuloksia riippuen käytetystä menetelmästä, joten ”painavin dinosaurus” -titteli vaihtuu säännöllisesti uusien löytöjen ja uusien analyysien myötä.
Argentinosaurus — perinteinen ennätyksenhaltija
Argentinosaurus huinculensis on pitkään ollut maailman painavimman dinosauruksen ehdokas. Se eli noin 96–94 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Patagoniassa. Valitettavasti Argentinosauruksesta tunnetaan vain muutamia luita — selkänikamia, kylkiluita ja sääriluun — mutta nämäkin ovat niin valtavia, että yksi selkänikama on yli 1,5 metriä korkea.
Painoarviot vaihtelevat tutkijasta riippuen välillä 65–100 tonnia. Yleisimmin käytetty arvio on noin 70–80 tonnia. Pituudeksi arvioidaan 30–40 metriä. Argentinosauruksen ongelmana on fragmentaarisuus: koska luita tunnetaan niin vähän, arviot perustuvat pitkälti ekstrapolaatioon paremmin tunnetuista sukulaisista.
Patagotitan — vahvin ehdokas
Patagotitan mayorum on tällä hetkellä vahvin ehdokas maailman painavimman tunnetun dinosauruksen titteliin, koska siitä tunnetaan huomattavasti enemmän luita kuin Argentinosauruksesta. Se löydettiin vuonna 2014 Argentiinan Patagoniasta, ja useiden yksilöiden fossiileista on saatu kattava kuva eläimen koosta.
Patagotitanin painoksi arvioidaan 69–77 tonnia ja pituudeksi noin 37 metriä. New Yorkin luonnonhistoriallisen museon aulassa oleva Patagotitan-luuranko on niin suuri, ettei se mahdu kokonaan sisään — pää kurkistaa ovesta aulaan. Se on tällä hetkellä maailman suurin museoon koottu dinosaurusluuranko.
Dreadnoughtus — parhaiten dokumentoitu jättiläinen
Dreadnoughtus schrani — ”se jota mikään ei pelota” — on merkittävä, koska sen luuranko on poikkeuksellisen kattava: noin 70 prosenttia kaikista luista on löydetty. Tämä tekee painoarviosta luotettavamman kuin useimpien muiden jättiläissauropodien kohdalla.
Painoarvio on noin 59 tonnia ja pituus noin 26 metriä. Mutta hämmästyttävintä on, ettei löydetty yksilö ollut edes täysikasvuinen — sen luiden kasvuvyöhykkeet osoittavat, että se oli yhä kasvamassa kuollessaan. Täysikasvuinen Dreadnoughtus olisi saattanut painaa vielä enemmän.
Supersaurus — pisin mutta ei painavin
Supersaurus vivianae kilpailee pisimmän dinosauruksen tittelistä — arviolta 33–34 metriä — mutta se ei ollut painavin. Diplodocidina se oli kevytrakenteinen: painoksi arvioidaan ”vain” 35–40 tonnia pituudestaan huolimatta. Tämä osoittaa, ettei pisin dinosaurus ollut välttämättä painavin — rakenne ratkaisee.
Bruhathkayosaurus — kiistanalainen jättiläinen
Bruhathkayosaurus matleyi Intiasta on ehkä kaikkien aikojen suurin dinosaurus — mutta se on myös kaikkien kiistanalaisin. Vuonna 1989 kuvatut fossiilitykset viittaavat eläimeen, joka olisi saattanut painaa jopa 80–140 tonnia. Mutta alkuperäiset fossiilit ovat kadonneet (mahdollisesti tuhoutuneet monsuunisateissa), eikä kukaan muu tutkija ole päässyt tutkimaan niitä uudelleen. Monet paleontologit epäilevät, olivatko ”luut” edes luita vai kenties puun fossiloituneita jäänteitä.
Maraapunisaurus — kadonnut jättiläinen
Maraapunisaurus (aiemmin Amphicoelias fragillimus) on toinen mysteeri. Vuonna 1878 kuvattu yksittäinen selkänikama viittasi eläimeen, joka olisi saattanut kasvaa jopa 40–60 metriä pitkäksi. Mutta nikama katosi pian löytönsä jälkeen — todennäköisesti se mureni, koska se oli erittäin hauras. Kaikki mitä siitä tiedetään, perustuu yhteen piirustukseen ja muutamaan mittaan.
Miten sauropodit kasvoivat niin suuriksi?
Sauropodien jättiläiskokoa selittää useita biologisia innovaatioita. Ensinnäkin niiden luut olivat onttoja ja täynnä ilmataskuja — kuten lintujen luut nykyään — mikä kevensi luurankoa merkittävästi. Toiseksi niillä oli lintujen kaltainen hengitysjärjestelmä, jossa ilma virtasi yhteen suuntaan keuhkojen läpi. Tämä on paljon tehokkaampi kuin nisäkkäiden edestakaisin kulkeva hengitys ja mahdollisti riittävän hapensaannin valtavalle keholle.
Kolmanneksi sauropodit eivät pureskelleet ruokaansa. Ne nielivät kasviaineksen kokonaisena, mikä mahdollisti pienen pään. Pieni pää tarkoitti kevyttä kaulaa, ja kevyt kaula mahdollisti sen pidentymisen. Pitkä kaula puolestaan antoi pääsyn ravintoon, johon mikään muu eläin ei ylettänyt.
Neljänneksi sauropodit kasvoivat nopeasti. Luiden kasvuvyöhykkeet osoittavat, että ne saavuttivat lähes täyden kokonsa noin 20–30 vuodessa — paljon nopeammin kuin yhtä suuriksi kasvavan nisäkkään pitäisi.
Vertailua nykymaailmaan
Painavin nykyinen maaeläin on afrikkalainen savanninorsu, joka painaa noin 6 tonnia. Patagotitan painoi arviolta 69–77 tonnia — yli kymmenen kertaa enemmän. Panavimin tunnettu eläin koskaan on sinivalas, joka painaa jopa 150 tonnia — mutta se elää vedessä, jossa noste kannattelee painoa. Maalla 70–100 tonnin painoa kannattelevat jalat ovat biomekaaninen ihme, jollaista yksikään nykyinen eläin ei tarvitse.
Sauropodien jättiläiskoko muistuttaa siitä, että evoluutio ei tunne rajoja, jotka vaikuttavat meistä itsestäänselviltä. Se, mikä tuntuu mahdottomalta, ei välttämättä ole sitä — tarvitaan vain oikeat olosuhteet ja riittävästi aikaa.
Tutustu myös näihin sisältöihin:
Suurin lihansyöjä dinosaurus | Tunnetuimmat dinosaurukset | Vaarallisin dinosaurus | Pienin dinosaurus | Suurin dinosaurus vedessä | Suurin dinosaurus koskaan | Kuuntele dino-äänisarjaa