Mitä dinosaurukset söivät? – kasveja, lihaa, kalaa ja hyönteisiä, ruokavaliot olivat monimuotoisia
Mitä dinosaurukset söivät? Lyhyt vastaus on: lähes kaikkea. Dinosaurusten ruokavaliot olivat yhtä monimuotoisia kuin itse dinosaurukset.
Yli 170 miljoonan vuoden aikana ne kehittivät hämmästyttävän valikoiman syömisstrategioita – kasviaineksen jauhamisesta luiden murskaamiseen ja kalojen pyydystämisestä hyönteisten nappaamiseen.
Kuten nykyisessä eläinkunnassa, suurin osa dinosauruksista oli kasvinsyöjiä. Pedot ja erikoistujat tekivät kuitenkin ruokaverkosta monimutkaisen ja kiehtovan.
Kasvinsyöjät – selvä enemmistö
Arviolta 65–70 prosenttia kaikista dinosauruksista oli kasvinsyöjiä. Tämä on linjassa nykyisen eläinkunnan kanssa, sillä kasvinsyöjiä on aina petoja enemmän.
Syy on yksinkertainen: energiaa menetetään joka tasolla ravintoketjussa. Siksi yhtä petoa kohti tarvitaan suuri joukko kasvinsyöjiä.
Sauropodit – pitkäkaulaiset jättiläiset kuten Brachiosaurus ja Diplodocus – olivat historian ahneimpia kasvinsyöjiä. Ne saattoivat kuluttaa yli tonnin kasviainesta päivässä.
Sauropodit eivät pureskelleet ruokaansa lainkaan. Ne nielivät kasviaineksen kokonaisena, ja ruoansulatus tapahtui valtavissa suolistokammioissa bakteerien avulla.
Joidenkin lajien on arveltu käyttäneen mahakiviä eli gastroliitteja, joskin niiden merkitys sauropodeilla on kiistanalainen. Pitkä kaula taas mahdollisti laajan laidunalueen ilman liikkumista.
Eri lajit jakoivat ravinnon keskenään: Brachiosaurus ylsi korkealle puiden latvoihin, kun taas matalakaulaisempi Diplodocus laidunsi lähempänä maanpintaa. Näin ne välttivät keskinäistä kilpailua.
Mitä kasveja dinosaurukset söivät?
Se, mitä kasveja dinosaurukset söivät, riippui aikakaudesta. Triaskaudella ja jurakaudella maapallolla ei ollut lainkaan kukkivia kasveja.
Dinosaurukset söivät tuolloin saniaisia, käpypalmuja, havupuita, kortteita ja puusaniaisia. Ravinto oli sitkeää ja kuitupitoista.
Vasta liitukaudella kukkakasvit ilmestyivät ja levisivät – ja ne mullistivat dinosaurusten ruokavalion. Kauden lopussa kukkakasvit olivat vallanneet suuren osan maailmasta.
Monet dinosaurukset olivat tällöin sopeutuneet syömään kukkakasvien lehtiä, hedelmiä ja siemeniä. Ruokavalio monipuolistui huomattavasti.
Hadrosaurit eli ankannokkaiset kehittivät historian tehokkaimman kasvinjauhamisjärjestelmän. Yhdellä hadrosaurilla saattoi olla jopa 1 000–2 000 hammasta tiiviissä hammasparistoissa, jotka toimivat kuin elävä raastin.
Kuluneet hampaat korvautuivat jatkuvasti uusilla. Tämä mahdollisti kovankin kasviaineksen – havunneulasten, puunkuoren ja sitkeiden lehtien – tehokkaan käsittelyn.
Ceratopsiaanit kuten Triceratops käyttivät papukaijamaista nokkaansa kasviaineksen leikkaamiseen, ja takahampaisto silppusi sen pieneksi. Ankylosaurit ja stegosaurit taas olivat vaatimattomampia syöjiä.
Niiden pienet, lehdenmuotoiset hampaat sopivat pehmeän kasviaineksen syömiseen mutta eivät kovan puuaineksen jauhamiseen. Siksi ne keskittyivät matalaan, pehmeään kasvillisuuteen.
Lihansyöjät – pedot ja saalistajat
Teropodit olivat dinosaurusten maailman petoja. Ne vaihtelivat kooltaan valtavasti: pienimmät painoivat alle kilon, suurin eli T. rex jopa lähes 9 tonnia.
T. rex oli äärimmäinen voimansyöjä. Sen puruvoima on arvioitu jopa noin 57 000 newtoniksi – riittäväksi murskaamaan luun kuin tikun.
Se ei vain tappanut saalistaan vaan söi myös luut, sillä luuydin on energiarikasta ravintoa. T. rexin fossiloituneita ulosteita on löydetty täynnä murskattua luuta.
Onkin kiistelty, oliko T. rex ennen kaikkea saalistaja vai myös haaskansyöjä. Todennäköisesti se oli molempia, kuten useimmat suuret nykypedot.
Raptorit – kuten Velociraptor ja Deinonychus – olivat pienempiä mutta ketterämpiä saalistajia. Ne hyödynsivät jalkojensa sirppimäisiä kynsiä uhrin kiinni pitämiseen.
Niiden on arveltu saalistaneen mahdollisesti ryhmissä, joskin laumasaalistuksesta kiistellään yhä. Ne eivät tappaneet puremalla kuten T. rex, vaan pitelivät uhriaan ja repivät sitä.
Jotkut teropodit erikoistuivat kalansyöjiksi. Spinosaurus on tunnetuin esimerkki: sen pitkä, kapea kuono ja kartiomaiset hampaat sopivat täydellisesti liukkaiden kalojen pyydystämiseen.
Baryonyxin vatsasta on löydetty kalanjäänteitä – mutta myös nuoren kasvinsyöjädinosauruksen luita. Tämä spinosauridi oli siis joustava sekasaalistaja.
Kuinka paljon dinosaurukset söivät?
Suurimmat kasvinsyöjät tarvitsivat valtavia määriä ravintoa. Pelkästään kokonsa ylläpitäminen vaati jättisauropodilta lähes jatkuvaa syömistä valveillaoloaikana.
Toisaalta osa tutkijoista arvelee, että jättiläisillä oli suhteellisen hidas aineenvaihdunta. Se olisi auttanut niitä tulemaan toimeen vähemmällä ravinnolla kuin yhtä suuri nisäkäs tarvitsisi.
Pienet, aktiiviset teropodit taas tarvitsivat runsaasti energiaa kokoonsa nähden. Niiden oli saalistettava säännöllisesti pysyäkseen liikkeessä ja lämpiminä.
Ruokavalio vaikutti siis suoraan siihen, miten ja missä kukin laji eli. Se määräsi pitkälti reviirin, ryhmäkoon ja päivärytmin.
Söivätkö dinosaurukset toisiaan?
Kyllä, ainakin toisinaan. Joidenkin petodinosaurusten luista on löydetty saman lajin hampaiden jälkiä, mikä viittaa kannibalismiin.
Esimerkiksi T. rexin luissa on havaittu toisten T. rexien puremajälkiä. Ei tiedetä varmasti, johtuivatko ne saalistuksesta, haaskansyönnistä vai keskinäisistä taisteluista.
Tällainen käytös ei ole harvinaista nykyisilläkään suurpedoilla. Niukkoina aikoina laji saattaa hyödyntää kaiken saatavilla olevan ravinnon – myös oman lajinsa yksilöt.
Kaikkiruokaiset ja erikoistujat
Kaikki dinosaurukset eivät sopineet siististi kasvinsyöjä- tai lihansyöjälokeroon. Monet pienet teropodit – kuten Ornithomimus, Gallimimus ja Oviraptor – olivat todennäköisesti kaikkiruokaisia.
Ne söivät hyönteisiä, pieniä eläimiä, siemeniä ja hedelmiä tilanteen mukaan. Ne olivat dinosaurusten maailman opportunisteja, jotka käyttivät hyväkseen mitä milloinkin oli tarjolla.
Therizinosaurukset ovat yksi dinosaurusten maailman oudoimmista ryhmistä. Ne olivat petodinosaurusten sukulaisia eli teropodeja, mutta niistä kehittyi kasvinsyöjiä.
Therizinosauruksen eturaajoissa oli jopa lähes metrin mittaiset kynnet. Ne näyttävät pelottavilta, mutta niitä käytettiin todennäköisesti puiden oksien taivuttamiseen syötäväksi.
Monilla lajeilla ruokavalio saattoi myös muuttua iän myötä. Nuori yksilö söi usein eri ravintoa kuin täysikasvuinen, mikä vähensi kilpailua saman lajin sisällä.
Miten tiedämme mitä dinosaurukset söivät?
Paleontologeilla on useita keinoja dinosaurusten ruokavalion selvittämiseen. Hampaat ovat tärkein vihje: terävät, kaarevat hampaat viittaavat lihansyöntiin, leveät ja lehdenmuotoiset kasvinsyöntiin.
Fossiloituneet ulosteet eli koprolitit paljastavat suoraan, mitä dinosaurus söi. Vatsansisältöfossiilit – luurangon sisällä säilynyt ruoka – ovat harvinaisia mutta äärimmäisen arvokkaita.
Hampaiden kulumiskuviot kertovat, millaista ruokaa eläin jauhoi. Kallon biomekaniikka taas paljastaa puruvoiman ja leuan liikkeen.
Dinosaurusten ruokavalioiden tutkimus on yhä aktiivista. Uudet menetelmät, kuten isotooppianalyysi ja 3D-mallinnus, paljastavat yksityiskohtia, joita aiemmin pidettiin mahdottomina selvittää.
Joka vuosi opimme lisää siitä, miten nämä uskomattomat eläimet pitivät itsensä hengissä yli 170 miljoonan vuoden ajan. Kysymys siitä, mitä dinosaurukset söivät, saa jatkuvasti uusia vastauksia.
Tutustu myös näihin aiheisiin:
Milloin dinosaurukset elivät? | Oliko dinosauruksia Suomessa? | Miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon? | Maapallon viisi suurta joukkosukupuuttoa | Kuuntele Dino-Äänisarjaa